Kevätkausi on startattu taajama- ja rakennusetsinnöillä. Loppusyksystä hukkunut ilmaisu on palannut siihen pisteeseen missä oli ennen katoamistaan. Ruoste haukkuu ääneen ja tarjoaa sitä itse. Haukkuminen tuntuu ihan helpolta taas. 

Ekat treenit tauon jälkeen oli sibeluistalon ympäristössä Lahen satamassa. Mahtavasti tyyppi tajusi mitä tehdä ja veti mut ekan maalimiehen luokse vaikken uskonut maalimiehen siinä kohtaa olevankaan. Toista joutui työstämään, mutta hienosti teki hommia uudessa ympäristössä.

Toiset treenit konehallissa onnistui taas yli odotuksien. Ruoste liikkui rohkesti ja järkevästi ja selvästi merkkasi hajun kun se tuli nokkaan, ja tarkensi sitten omatoimisesti ja ilmaisi. 

Kolmannet treenit Vipusenkadulla salpauksen pihapiirissä. Jälleen se etsi omatoimisesti ja alkoi ilmaista maalimiestä jonka en uskonut olevan siinä missä oli. Toinen maalimies oli ritiläkierrepostaiden ylätasanteella, ja Ruoste selvästi maasta ja seinän vierestä merkkasi hajun. Lopulta pähkäiltyään asiaa, lähti jäljestämään metallisia portaita pitkin. Itse, ilman apuja, ilman rohkaisua. N. 1,2 metrin korkeudessa tuli pupu housuun, mutta sitten menin mukaan tsemppaamaan. Juu, koira pystyy näköjään jäljestää metallisia ritiläportaita pitkin. 

Eilen treenattiin tottista maneesilla. Ensin kaikki koirat yhdessä ohitusharjoituksia ja paikallaoloa. Yllättävän hyvä ja palikat kasassa oli tässä. Yksinään otettiin ripeällä tahdilla ne, mitä meinattiinkin. Kosketusalustaa lämmittelyksi. Vähän oli unohtunut, mutta muistui mieleen toistojen kautta. Tätä pitää tehdä alustalla, joka ei ole näin hiennainen, niin saa nameja heitettyä. Sivulletuloja siten, että palkka oli purkissa sivussa. Näitä pitää treenata, niin päästään irti namikädestä seuraamisessa. Into oli mainio. Sitten jäävät, ensin istu ja maahan ripeällä tahdilla sekaisin, sitten seiso käsiavuilla. seiso-treeniä tarvitaan paikassa, jossa saan heitettyä namin (tässäkään en viitsinyt hiekkaan heittää). Lopuksi pitkä luoksetulo niin, että Laura piti liinasta kiinni. Tästä lelupalkka, kun tuli ihan täysillä. Mahtavaa treenata tottista koiran kanssa, joka TAHTOO TEHDÄ TÄYSILLÄ ja on noin innokas. Ja hallinta oli odotettua parempi. Ehkäpä joku kerta en pidä varmuusliinaa enää vaan Tulee ihan muistot Ruttu-koirasta mieleen...