Lauantaina oli vähän ennalta arvattavissa, ettei koirat oo kovin vireessä; olivat olleet Hertan ja koirien kanssa yötä ja aamulla riekkulenkillä... Osasin kuitenkin laskea kriteeriä Rutun osalta, ja tehtiin vain pari juttua. Paikallamakuu meni kivasti, ei noussut ennen aikojaan ylös ja oli muutenkin rauhallinen. Nouto otetiin helpotettuna sitten hyppyä pari kertaa ja koira autoon. Lommon osalta kriteerin lasku ei onnistunut, vaikka tarkoituksena oli vain ottaa kontaktia. Namit ei maistuneet joten kaikki muu kiinnosti liikaa... Onneksi paikallaolot heti aluksi menivät ihan ok, Reijalta tuli hyvä neuvo kehumiseen paikallaolon aikana nyt harjoittluvaiheessa, ettei tarvitse koko ajan kaivaa nameja.

Sunnuntaina tein korjaussarjan nälkäisten koirien kanssa. Lommon kanssa sivulletuloja ja kontatia sekä leikkiä, Rutun kanssa jäävät liikkeet, seuraamista ja eteenmeno. Vire oli molemmilla kiva.

Tiistaina sitten taas koirakentälle treenaamaan, ja jälleen treeni maistui. Ruttu treenasi seuraamista, mistä yritin palkata paljon. Noutoa lämmiteltiin kapulan nostamisilla, ja sitten yksi kokonainen nouto, jossa palkka reippaasta kapulalle menosta ja kapulan nostosta. Ei tosin laukannut kok omatkaa, mutta pistetään erittäin märän ja loskaisen kelin piikkiin vähän. Sitten tehtiin muutama hyppy ja luoksetuloja. Hypyissä ei huomautettavaa (paitsi ohjaajan toiminnassa ;) ), luoksetulo ensin käskytettynä (hieno, vvaikka tiputtikin raville lopussa) ja sitten pentuluoksetulona josta palkkasin kesken matkan.

Lommon kanssa harjoittelin namiautomaattina olemista, ja sain huomatuksia siitä, että pyrin siirtämään koiraa perusasennossa liian eteen (olen tottunut Rutun perusasentoon, joka on liian edessä). Ja kun keskityin asiaan, sain Lommon pidettyä hienosti keskittyneenä minuun ja makkaraan. Kontaktia, perusasentoja ja liikkeellelähtöjä. Ja lopuksi avustajan kanssa hyppyä, joka muutaman toiston jälkeen jo meni ihan kivasti ilman käsiapua. Ohjaajan vain pitää muistaa katsoa estettä, ei koiraa tai maahan (varsinkin, kun koira oli niin hyvin kontaktissa, kuin se nyt oli...) Sitten otettiin kunnon riekkuleikit, ja melko kivasti Lommo tuo jo patukkaa luokse vaikka ravisteleminen ja juokseminenkin on kivaa... Oma asenne vain ratkaisee paika paljon, tällä kertaa olin sillä asenteella, että mun luona on kaikkein kivoin leikkiä, enkä lopettanut, vaikka Lommo vähän juoksikin kierroksia. Lopetus saatiin sitten tosi hauskaksi.