Taas oltiin tyytyväisiä maneesivuorosta, oli sen verran viheliäinen viima ulkona eilen.

Lommon kanssa aloitettiin paikallamakuusta, en lähtenyt sen rinnalta mihinkään, kun se oli vähän täpinöissään, mutta palkkasin ja rauhoittelin sitä. Olisi pitänyt tajuta palkata ja vapauttaa, kun siltä tuntui ja Lommo oli rauhallinen, mutta ajattelin ottaa vielä vähän, mutta sitten alkoikin hermo pettää ja penikka muuttui levottomaksi. Jouduin sitten laskemaan kriteeriä vähän, mutta onneksi sain lopulta palkattua hyvästä pätkästä.

Ruttu pääsi seuraavaksi treenaamaan seuraamisia. Liikkeellelähtöjä ja käännöksiä palkaten paljon. Vire oli mainio ja kontaktissakaan ei ollut huomautettavaa. Vähän harjoiteltiin palauteltiin mieleen kääntymistä, ja sitten sekin sujui ja takaosa toimi ihan ok. Onneksi oli Panu vahtimassa meitä, sillä luoksetulossa asento oli väljä. Sitä treenattiin sitten lyhyillä matkoilla avustamalla ja saatiinkin parannusta. Ilman päältäkatsojaa en varmaan sitä olisi huomannutkaan! Lopulta saatiin oikein hyvä ja vauhdikas pitkä luoksetulo hyvällä loppuasennolla. Lopuksi sitten nostatin Ruttua että saadaan noutoon vauhtia, pannasta kiinnipitämällä lähtövauhti olikin hyvä, kapula nousi hienosti ja siitä palkkaus (toi kapulan kuitenkin laukalla lähes luokse asti. PItää keskittyä näissä nyt laatuun, pari kertaa tätä vauhtia, sitten ruvetaan ottamaan vauhtia palautukseen.

Lommolle olin suunnitellut luoksetulon ja leikkihetken, mutta sillä oli sata jänistä turkin alla ja se ei pysynyt nahoissaan vaan lähti juoksemaan. Huonoa koiranlukua ohjaajalta. Palauteltiin penska sitten maan pinnalle, ja otettiin namin kanssa kaukokäskyharjoitus ja vähän seuraamisia. Seuraamsiiin saatiin Hertalta hyviä ohjeita, ja kun Lommo alkoi keskittyä, meni treeni hyvin ja pääsiin lopettamaan oikeassa mielentilassa. Ja ihanaa, että makkara maistuu sille nykyään niin, että namitushanksat täytyy hankkia, ettei mene sormet mukana...