Ajeltiin Turkuun pelastusjälkikokeeseen, ja vähän jännitti edellisen kokemuksen perusteella, miten käy. Vaikka jäljennostotreenit tässä välillä on kyllä meneet ihan hienosti.

Jälki nousi ilmeisesti suhteellisen vilkkaalta ulkoilureitiltä ihanassa kangasmaastossa, ja nousikin kyllä mallikkaasti. Hyvässä maastossa mentiin jopa reipasta vauhtia (Lommolle reipasta) ja ensimmäinen esine nousi tovin kuluttua. Sitten alkoi tulla ojien ylityksiä, ja tässä vähän jännitin, miten hyvin koira pitää jäljestä huolen. Yksi esine jäi matkalla (kynä) mutta mentiin niin läheltä, että suunnistaja poimi sen matkaansa. Sitten tultiin isomman ojan ylityksen jälkeen tosi märälle hakkuuaukealle, ja selvästi oli vaikeampaa. Sitten keskellä hakkuuaukeaa jälki hukkui. Lommo kierteli vähän ja oli jokseenkin ymmällään, ja olin sitä mieltä että jälki jatkuisi vasemmalle, kun se sinne merkkaili. Lopulta se kuitenkin alkoi kiskoa etuoikealle, ja minkäs teet, koiraan on luotettava.... No jos olisin ollut vähän vähemmän hätäinen ja malttanut odottaa että OIKEA jälki löytyy, oltaisi ehkä päästy loppuun. Ehkäpä nyt joku tuore riistan jälki vei mukanaan vaikeassa paikassa.

Hyvästä treenistä tämä kävi ja suunnistajan GPS:sta näki, että puoliväliin oltiin seurattu jälkeä kyllä pilkun tarkasti, ojien ylitykset ja kaikki. Siinä mielessä voi olla tyytyväinen, ja tuomarikin sanoi, että ihan on mahdollisuudet päästä läpi, että eikun vaan seuraavaa matoa koukkuun. Ja ensi lauantainahan sitten ollaan menossa :D