Viime viikon treenit onkin jääneet päivittämättä

Tiistaina jäljellä, oli varmaan sellaisen kilometrin pituinen jälki kulmineen, paluuperineen mutta suht helpossa maastossa.

Lommo nosti jäljen tosi hienosti, ja kulki janaa tien vieressä aivan mahtavasti vaikkei tätä paljon ollakaan treenattu. Se eteni Lommomaiseen rauhalliseen tyyliinsä tosi tarkasti, pari kertaa kulmassa teki lenkkiä, mutta ei ollut vaikea lukea milloin ollaan jäljellä ja milloin ei. Paluuperän se selvitti upeasti, haisteli, ihmetteli ja oikein näkyi, miten pienet herneet etsivät toisiaan. Ja sitten se jatkoi jäljen suuntaan määrätietoisesti. Esineet nousivat, paitsi metallinen, mikä ei oikeastaan jäänyt harmittamaan. Ei muuta kun kokeeseen kesäkuussa ;)

Helatorstaina meni sitten koko päivä kadonneita etsiessä. Aamu (tai päivä) aloitettiin rakennusetsinnällä, ja ajattelin Lommolle vaan hengennostatuksena 2 yhtäaikaista pakoa piiloihin, jotta se saa vähän intoa. Ensimmäisen perään se sitten menikin hyvällä vauhdilla ja innolla, tunkeutui puoliksi kiinni olevan oven raosta ja haukkuili jo tarkastaessaan hajun sijaintia, kunnes rupesi sitten kunnolla ilmaisemaan kun hoksasi missä maalimies on. Toista kadonnutta sitten jouduttiinkin etsimään toden teolla, Lommolla oli vähän sunnuntaikävelymeininki, eik äse oma-aloitteisesti ollut menossa tallin ylisille, missä maalimies oli. Sen sijaan käytiin tarkistamassa vanha piilo ladosta, ilmeisesti haisi siellä paljon vahvemmin. Ja kyllähän sitten tallin ylisiltäkin ukko löydettiin, ihan helposti, kun näytin että menehän sinne. Loppuun otettiin vielä extrana yksi pako, jotta saatiin vauhtia ja virtaa ilmaisuunkin.

Iltapäivällä sitten tehtiin perus maastoetsintä, toinen maalimies oli pressun alla ja toinen käveli/pysähtyi seisomaan kun koira tuli luokse. Lommo teki hienosti töitä ja meni pressumaalimiehelle kunhan sai hajun, mutta ilmaisu oli vähän huonoa, ilmeisesti nenään haisikin jo seuraava maalimies. Ensimmäinen joutui ihan pyytämään koiran pysymään luonaan ja ilmaisemaan. Katkonaista haukkua siis oli. Seisova maalimies se vasta kova pala olikin. Kun annettiin lupa lähetä etsimään seuraavaa, Lommo lähti tarkistamaan hajua, mutta ei voinut uskoa hiippailijaa kadonneeksi. Se meni muutaman metrin päähän, alkoi natustella ruohoa eikä halunnut mennä maalimiehen luo. Purkkia ravistamalla Lommo kuitenkin tajusi, että etsittävä kai tämäkin on, se ravisteli ja meni sitten maalimiehelle, haukku oli jälleen epävarmaa. Lopulta palkattiin paremmasta haukkupätkästä, ja Lommo pääsi huokaisemaan.

Hyödyllinen treeni, tiedetään mitä pitää siis vahvistaa. Kaikkia oudossa asennossa olevia ja umpipiiloja ja sensellaista.