Tällaiselle noviisille ei hirveästi vertaistukea viikonloppuna ollut, kun suuri osa koirista oli jotain PK/toko-konkareita ;) Hyvin meidän pieni karvaton lapinkoira joukossa pyristeli kumminkin. Ja ennen kaikkea seura oli loistavaa, ja kiva saada uusia ajatuksia treeneihin.

Viikonloppu aloitettiin esineruudulla, jota ei olla treenattu aikoihin. Komella kaistaleella tehtiin treeni, jossa ensimmäiselle kaistalle vietiin esine siten, että Ruttu näki, toisella oli paljon esineitä valmiiksi ja kolmannella oli vähemmän. Ensimmäistä jouduttiin sitten kuitenkin etsimään toden teolla, mutta hyvällä innolla ja töitä tehden Ruttu jaksoi. Toinen ja kolmas kaista olivatkin sitten oikein mallikkaita. Pitää muistaa vahvistaa esineen löytymistä jollain hyvä- sanalla, että Ruttu muistaa sitten tuoda esineen.

Lommon kanssa tehtiin lopuksi yksi kaistale, kaksi esinettä, joista ensimmäinen oli hankala hattu, jota ei voinut nostaa ollenkaan suuhun. Toisen esineen pystyi jo nostamaan, mutta ei tuomaan minua kohti. Eli vahvistin sitten nostamista naksulla ja lopulta jo juostiin esine suussa kohti lähetysrajaa. Eli vierailla esineillä ei ollutkaan yhtään niin yksinkertaista, kuin omilla...

Metsästä suunnattiin tottiskentälle, jossa aloitettiin paikallamakuulla toko-tyyppisesti. Ruttu nousi heti istumaan (liekö sillä oli niin kylmä?), mutta kun korjasin, se pysyi maassa hyvin. Yksilötreeni aloitettiin namiringillä (isolla) johon tehtiin muutama paukku. Selvästi koira reagoi, eikä meinannut haluta mennä paukkua kohti. Hetki jatkettiin siten, että Ruttu palautui paukuista, ja sitten tehtiin jäävät, pari toistoa kutakin. Aika nopeita ja teräviä olivat. lopuksi pieni pätkä seuraamista ja koira autoon. Seuraavassa setissä otettiin vain leikkimistä, ensin yritettiin hiirulaisella, mutta rapsutukset olisivat kelvanneet paremmin. Sitten tajusin ottaa namisukan esiin, ja vihdoin Rutut vähän innostui, oikein repimään ja murisemaankin. Minkäs takia mä tän namisukkajutun oon tyystin unohtanut?

Sunnuntai aloitettiin prisman parkkipaikalla ID-jälkialkeilla. Ensimmäisestä jäljestä Ruttu ei oikein hoksannut, mitä haetaan. Esineellä naksauttaminen sai sen kyllä kiinnostumaan esineestä, mutta jälkeä se ei bongannut. Ja valitettavasti loppuesine oli sen verran näkvä, että kun Ruttu sen huomasi, se kiskoi vain sitä kohti, eikä jäljestänyt enää. Ajattelin, että toisella kerralla lamppu saattaisi syttyä, ja niinhän kävikin. Ensimmäiselle väliesineelle asti mentiin vähän miten sattuu, mutta siitä Ruttu sai vahvistuksen lopulta ja tajusi että "aijaa, tässä pitää jäljestää!" Loppu mentiinkin nokka maassa askel askeleelta. Aika mahtavaa.

Myös sunnuntai lopeteltiin tottiksella. Ensin Ruttu teki samaa makkararinkiä kuin eilenkin, mutta ilman paukkuja. Sitten tehtiin nouto (muutama nosto maasta, loppuasentoon naksautus, ja sitten yksi, jossa haettiin vauhtia pentuluoksetulon tyyppisesti, kapula oli juoksumatkalla. Meni ihan mainiosti.Sitten tehtiin ruutua välipalana muutama toisto, Ruttu alkoi hoksata taas, mikä juttu oli jutun juoni. Lopuksi seuraamisen muistuttelua, ensin liikkeellelähtöjä kontaktissa (ensimmäisellä askeleella palkkaa), ja sitten pitempiä suoria jotka olivat tosi hyviä. Sitten koira autoon. Toisessa setissä tehtiin pari luoksetulon loppuasentoa ja yksi pitkä luoksetulo, josta palkkasin kesken matkan heittämällä namisukan taakseni, ei oikein sytyttänyt koiraa... ;) Pitäisi heittää lihapulla tai makkaranpala, niin voisi saada vauhtia. Sitten leikittiin taas porukalla namisukalla pieni hetki, siihen oli hyvä lopettaa.

Oppeja ja hyviä muistutuksia:

Leikkimistä pitää nyt vaan muistaa vahvistaa. vaikka treenin välissäkin.

Treenien pituudet, jaksottaminen.

Vähän toistoja!

Mukaan kokeenomaiset treenit, joissa ei joka liikkeestä palkata.

Liikkeiden pilkkominen (tätä olenkin jo muistanut tehdä)

ID-jälkiä välillä jälkityöskentelyn tueksi