Monimutkaisen varakoirakkomenettelyn jälkeen pääsin hakukurssille (kouluttajana Mari Nyyssönen), kun PEJÄ-koe olikin peruttu.

Rutulla otettiin mukava ja hyödyllinen treeni, ja tietysti oppia karttui kamalasti, kun kuunteli ja katseli muidenkin treenejä.

Ensimmäiset maalimiehet menivät piiloon kun oltiin "ilmoittautumassa", joten Ruttu noteerasi ukot. Tämä tietysti nosti virettä, ja ensimmäiselle maalimiehelle lähti lujaa, ja haukut olivat hätäisiä. Hieno juttu oli kuitenkin namien heitteleminen siten, että Koira sai koppeja. Nyt sen ei "tarvinnutkaan" haukkua saadakseen palkkaa, vaan se sai keskittyä itse palkkaamiseen. Myös toinen pisto oli hyvä, haukut vähän paremmat, muttei vieläkään oikein lähtenyt. Kolmas tehtiin yliheittona, mikä onnistui aika hyvin. Sitten ruvettiin harjoittelemaan ilmaisua tasaisemmaksi ja haukkua paremmaksi. Eli asia, jossa en uskonut olevan suurempaa korjattavaa, menikin remonttiin. Kaksi kertaa Mari oli itse maalimiehenä haukuttamassa, ja Rutun haukkuessa rytmitti haukkua. Onhan sitä tehty joskus Tampereellakin, mutta asia nyt oli vain unohtunut matkan varrella. Koko koiran olemuksessa tapahtui suuri muutos, kun haukku alkoi tulla rytmikkäästi ja ääni aukesi kunnolla.

Lisäksi sain Lommon treeneihin lisää ajatuksia sekä ilmaisussa, hallinnassa että maalimieskäytöksessäkin. Kylläpä sillekin ruvetaan heittelemään nameja, ja otetaan yliheittoja vaihtelevasti.

Huomisesta sitten lisää myöhemmin.