Taas talvi muisti meitä mukavan märällä räntäkelillä, kun lähdettiin hakutreeneihin. No, eihän ole huonoa keliä, on vain huonoa pukeutumista...

Rutulle ajattelin ottaa kaksi maalimiestä valmiina, kolmantena pitkä pisto, josta maalimies näyttäytyy haamuna, olihan maastossa sopiva hakkuuauka, ja neljäs takakulmaan ison kiven päälle. Ensimmäinen ukko löytyikin loistavasti, Ruttu eteni hyvin ja sai vainun. Toista piti vähän hakea, lopulta se löytyi jälkiä pitkin. Kolmas ukko meni sitten vähän toisin kuin oli suunniteltu. Ruttu ei nähnyt haamua, ja takalinja oli varmasti lähempänä sataa metriä kuin viittäkymmentä. Tätä ukkoa etsittiinkin sitten urakalla, koira ei meinannut edetä tarpeeksi, ei sitten millään. Lopulta otin uuden lähetyksen, paljon lähempää, ja vihdoin haamu näkyi koiralle saakka ja Ruttu pääsi löytämään ukon. Kolmannessa ei enää ollut potkua, eikä se ollut ihan niin helppo, kuin olisi pitänyt olla, mutta ainakin Ruttu sai suoran palkan löytämisestä.

Lommoa yritettiin haukuttaa ennen treeniä, mutta se oli jo niin turhautunut, kun se ei päässyt etsimään, ettei siitä oikein mitään tullut. Kaikki kolme ukkoa sitä vastoin löytyivät mainiosti, vaikka olivatkin valmiina piilossa. myös Lommon käytös maalimiehellä alkaa olla mukavaa, se odottaa kiltisti ja saattaa jopa käydä istumaan tai maahan nameja odottaessa. Aina vain on kova kiire etsimään seuraavaa.

Rutun kanssa pitää nyt ottaa jonkin aikaa "virnatreenejä" eli pelkkiä pitkiä pistoja haamuilla tai ääniavuilla. En vain malta uskoa, että niitä tuo koira tarvitsee eikä muuta... Lommon kanssa haasteena taas on ilmaisu, tuntuu, että eteenpäin on hankala mennä ilman sitä. Tai ainakin ilmaisun alkeet toisivat paljon vaihtelumahdollisuuksia treeneihin.

Rankat treenit ja raskas maasto, mutta mukavaa oli. Huomenna sitten tottista.