Heinäkuussa olen ollut hurjan laiska treenien suhteen (ja on ollut jos jonkinlaista muutakin touhua) mutte eilen taas oltiin muistelemassa miten jälkiä ajetaan nurmella.

Lommon jälki oli n. tunnin vanha jossa oli 2 kulmaa ja 4 keppiä. Namitusta oli aika paljon, en tiedä olivatko harakat käyneet syömässä kaiken pois. Jälki meni mallikkaasti, tosin yhden kepin yli Lommo meni merkkaamatta sitä ollenkaan (tai en ainakaan huomannut). Ensimmäisessä kulmassa joutui vähän etsimään (n. 2 metrin kiepillä pääsi takaisin jäljelle) mutta toisessa kulmassa vain tarkisti toiseen suuntaan ja jatkoi sujuvasti jälkeä pitkin. 3 kepeistä nousi mainiosti, hieno keskittyminen oli vaikka olikin into piukassa.

Ruttu taas ei pysynyt housuissaan kun tiesi että jäljelle mennään. Se oikein ulisi ja vinkui lähetyksessä eikä malttanut haistella ollenkaan. Minun olisi pitänyt rauhoittaa tilanne ja päästää se liikkeelle vasta vähän rauhallisempana. Ensimmäisen pätkän ennen tien ylitystä se haahuili ihan miten sattuu, merkkasi kepin hyvin mutta ei oikein löytänyt jälkeä tiellä. Tien jälkeen vihdoin alkoi käyttää nenäänsä kunnolla (ja oli vähän vaikeampi jälki kuin olin alunperin suunnitellut) ja pääsi jäljestyksen makuun. Pian nousikin toinen keppi, kepin jälkeen kulmassa pieni tarkistus ja jälleen hyvää jäljestystä ja nousi keppi. Seuraava kulma oikein hienosti, mutta luultavasti sivutuulen takia keppi jäi tältä suoralta nousematta (jäljesti jäljen sivussa n. puoli metriä. Jälleen kulma meni upeasti, keppi nousi. Seuraavan kulman yli meni jonkin verran, jäljesti taas jäljen sivussa sivutuulessa, ja vähän hukkasi jälkeä lopussa tielle tullessa. Lopulta kuitenkin loppupätkäkin löytyi ja pääsi palkkaamaan. Ei oikein riittänyt keskittyminen Rutulla tuohon vauhtiin ja tuohon vireystilaan... Mutta eipähän ole motivaatiossa ongelmia!