Pienten säätämisten jälkeen saatiin viikonloppuna vietyä jälkileiri läpi oikein mukavissa tunnelmissa, ja kyllähän sitä oppiakin tuli roppakaupalla! Ja koirista oli mukana vain Ruttu.

Lauantaina aloitettiin perusjäljellä, n.250 m pitkä pari tuntia vanha jälki, jolla taisi olla kaksi keppiä. Jäljen nosto oli oikein hyvä, tarkisti n. koiran mitan takajälkeä, rajasin vähän ja kääntyi sitten oikeaan suuntaan. Tästä huomattavaa se, kuinka eri näköinen koira on tarkistaessaan takajälkeä ja ajaessa oiekaan suuntaan. Jäljellä oli kaksi ojan ylitstä, joista ensimmäisellä esti koiraa menemästä jälkeä pitkin ojan yli, jost tietysti seurasi hakemista ja ihmettelyä. Lopulta jälki sitten veti koiraa puoleensa siten, että mentiin ojan yli, ja seuraavalla ojan ylityksellä luotinkin jo koiraan. Ensimmäinen keppi nousi loistavasti, ja toisen se merkkasi, mutta koska se oli painunut sammalleen sisään, ei meinannut oikein ilmaista. Oikein mukava kevään avaus.

Seuraavana oli vuorossa janaharjoitus ja koiranlukuharjoitus, jossa oli kolme tehtävää. Ensimmäinen jäljen nosto oli perusjana, jossa n. 50 m jäljestystä ja lopetus esineeseen. Nosto onnistui hyvin ja jäljestys oli tarkkaa. Toinen jäljen nosto oli paluuperä, jossa vahvistettiin se, että koira ajaa jälkeä haluttuun suuntaan. Ruttu nosti jälleen jäljen hyvin, mutta jäljen päätöspiste olikin kinkkinen. Se tarkisti melko suurella säteellä jäljen päätä, ja istahti välillä miettimään. Kannustin sitä tekemään töitä, ja lopulta se törmäsi paluujälkeen, ja lähti heti jäljestämään takaisin päin. Tästä kehuin ja palkkasin heti muutaman askeleen jäljestyksen jälkeen. Kolmantena oli palauttava jäljen nosto, jolla oli kaksi esinettä, joista toisen Ruttu ohitti (ilmeisesti meni puun toiselta puolelta). Jokin eläin kiinnosti jäljen puolivälissä, mutta hyvin päästiin jatkamaan jälkeä, kun muistutin mitä pitää tehdä.

Päivän viimeinen jälki oli n. 7 tuntia vanha Keijon tekemä jälki harhajälkineen kaikkineen. Keli aiheutti oman haasteensa, sillä aamulla oli vielä maa kuurassa ja metsä varjoisa, mutta iltapäivällä arinko porotti ja tuulikin oli yltynyt, joten jälki oli varmasti vanhentunut mukavasti. Jäljelle mentäessä varoiteltiin vielä, että jos ei tätä jälkeä selvitä, niin ei ole kokeeseen mitään asiaa... Jana oli n. 50 m pitkä, ja janalla Ruttu tahtoi lähteä vanhan kärryuran suuntaan. Jatkettiin kuitenkin Keijon huomautuksen jälkeen janaa, ja lopulta jälki nousi hienosti ja ensimmäinen keppikin oli heti noston jälkeen. Jälki jatkui ojan vartta pitkin, ja Ruttu merkkasi harhajäljet vaikken sitä edes tajunnut, kun olin vähän jännittynyt. Toinen keppi oli ennen ojaa ja tielle tuloa, merkkasi kepin hyvin, ja päätin jatkaa vielä seuraavalle kepille. Ojan ja tien ylitys meni mallikkaasti, vaikka tielle oltiin juuri tehty tuoreet harhajäljet isolla porukalla. Tien ylityksen jälkeen parin metrin päästä lehahti teeri lentoon pesästään, Ruttu ihmetteli hetken, mutta jatkoi jäljestystä oikein hyvin muistutuksesta. Loppu olikin oikein tarkkaa työskentelyä, mihin oli hyvä lopettaa.

Illalla tehtiin vielä jäljet yön yli happanemaan Kukkaroniemen maastoihin.

Sunnuntaina aloitettiin yön yli jälkien ajamisella. Jälki oli suorakaiteen mallinen, lopussa ensin kulma ennen tietä ja lopuksi tien ylitys. Alku meni varjoisassa ja melko tiheässä kuusimetsässä, loppu normaalissa kangasmatsässä. Jäljen nosto oli hyvä, esineet nousivat varmasti, yhden esineen jopa palasi monen metrin päästä hakemaan, kun taisi kiertää puun väärältä puolelta aluksi. Ensimmäisessä kulmassa teki pienen lenkin, toisessa kulmassa vielä pienemmän. Keskellä tietä kohti tulevaa suoraa oli kepin jälkeen maaston vaihdos, missä taas luulin ettei jälki sinne mene, ja estin koiraa. Tästä seurasi epävarmuutta seuraavalle kepille asti. Saattoipa metsässä tuolla kohtaa olla myös aamuisia koirien jälkiä sotkemassa jonkin verran. Kun tien suuntaisella pätkällä ollut keppi nousi, Ruttu sai taas itsevarmuutta ja ajoi lopun (tien ylityksen) oikein varmasti.

Viimeisenä jälkenä oli tarkkuutta opettava jälki, jolla oli 10 keppiä ja 10 kulmaa, aina 10 askeleen välein. Ensimmäinen ja viimeinen suora olivat vähän pidempiä. Jälki nousi jälleen hyvin, vaikka liinasta tulikin vähän häiriötä, kun se oli solmussa. Ensimmäisen kepin Ruttu merkkasi kyllä, mutta joku eläin taisi tehdä häiriötä, kun ei meinannut ilmaista keppiä. Muuten työskentelyssä ei ole valittamista. Kulmat se selvitti hyvin pienillä hakemisilla, eikä menettänyt itseluottamustaan, vaikka yritin yhdessä kulmassa jarruttaa menoa, kun luulin kulman olevan toiseen suuntaan... Yhden kepin yli Ruttu meni ilmaisematta ja yksi (oli vaikeassa paikassa kiven juuressa) lisäksi merkattiin ilman varsinaista ilmaisua. Noista kepeistä jotka koira noteeraa, voi vaatia ilmaisun, mutta jos ei koira noteeraa esinettä, ei hyödytä se, että pyytää koiran etsimään keppiä uudelleen. Tämäkin jälki meni hienosti ohjaajan töhöilystä huolimatta. Ja Ruttu oli tyytyväinen itseensä ja oikein nauroi, kun sillä oli kivaa. Mukavaa oli kyllä ohjaajallakin todeta, että jossain on kyllä onnistuttu ja työ on tuottanut tulosta.

Kiitos koko järjestävälle organisaatiolle ja huippuhyville kouluttajille Keijolle ja Kimmolle! Tässä on pakko aktivoitua ja saada itsensä liikkeelle Joensuun suuntaankin joskus.