Olin niin paljon kuullut varoituksia liian vaikeista kevään ensimmäisistä jäljistä (ja viime syksynä itsekin tein nurmelle liian vaikeita) joten kerrankin hoksasin helpottaa aloitusta tarpeeksi.

Molemmilla koirilla oli n. 30 min vanha n. 150 m jälki, namitettuna paljon (joka 3. askel pääosin, keppien jälkeen tyhjää).

Lommo aloitti, se nosti jälken hienosti (aloitus paalulta ilman varsinaista jäljestyskäskyä), jäljesti tasaista vauhtia, muttei syönyt oikeastaan yhtään namia jäljeltä. Ensimmäiselle kepille, jonka alla oli namipurkki, se ryntäsi vähän (n. 2 m ennen keppiä), mutta taisi nähdä sen. Hieno ilmaisu kuitenkin. Toinen keppi oli myös namipurkin alla, mutta peiteltynä, kolmas ja neljäs keppi ilman namia ja viidennen alla loppupalkka. Ilmaisut toimi ja jäljestys oli suht rauhallista kävelyvauhtia, eli kaiken kaikkiaan oikein hieno aloitus jälkikaudelle.

Rutulla oli into vähän piukassa, joten se olisi pitänyt rauhoittaa jäljen alkuun. En tajunnut, joten jälki lähti vähän hätäisesti. Ensimmäisen ja toisen kepin alla oli palkka myös Rutulla, kaksi seuraavaa ilman. Ilmaisut meni ok, yhden kepin yli se meni siten, että etutassut olivat yli kepin, mutta palasi nostamaan sen kuitenkin. Kulmat menivät ihan miten sattuu. Ryntäsi kulman yli, kiersi ja kiersi pientä rinkiä kunnes törmäsi jälkeen lopulta. Sama tapahtui myös toisella kulmalla. Kolmannen kulman se vähän oikaisi, mutta tämä oli kyllä paras. Kulmia ennen oli namia, mutta kulman jälkeen vähään matkaan ei ollut. Ensi kerralla taidan laittaa namit kulmaan että keskittyminen pysyy jäljellä. Rutun jälki siis kaiken kaikkiaan paljon hätäisempi kuin Lommon jälki, vaikka malttoikin syödä nameja. Ensi kerralla pitänee vanhentaa etenkin Rutulle vähän kauemmin, että homma pysyy koossa.

Kyllä se jäljestys vaan on kivaa!