Tokoa on käyty vähän treenaamassa ohjatusti, mutta kotona on työstetty avo-tuokan tokoliikkeitä, lähinnä kaukoja, noutoa ja luoksetulon pysäytystä.
Mikä eniten on mieltä lämmittänyt, on nouto, joka syksyn aikana on tehnyt ison harppauksen. Lommo nostaa kapulan ja pystyy jopa avustuksella siirtymään kapulan kanssa sivulle. Mieletöntä, kun vielä pari kuukautta sitten se ei oikeastaan suostunut ottamaan kapulaa. Nyt yritän saada noston tapahtumaan ilman että tarvitsee kapulalla mennä maahan...
Ninan valvovan silmän alla käytiin pari kertaa tsekkaamassa taso.
1. seuraaminen: Ei sitten katsota koiraa lähtiessä vaan eteenpäin. Lommo tuntuu tuskastuvan siitä, jos tuijotan, ja liikkeellelähdön ilme on paljon parempi kun keskityn eteenpäin menemiseen. Vauhdin on oltava sopiva. Ei mitään himmailua, mutta ei mitää PK-seuruutustakaan. Jos perusasento on hyvä, niin liikeellelähtökin on hyvä ja siten seuraaminenkin hyvää. Pyritään siinä saamaan hyviä toistoja alle. Ei hinkuteta. Innostutaan ja ollaan iloisia hyvistä toistoista. Ja juoksua on paras treenata erillisenä. Ei perusasennosta, vaan vauhdista, ja aluksi nami kädessä (mikä saa koiran skarppaamaan hyvin). Eli ei vielä sekoiteta kävelyseuraamista ja juoksua jos halutaan, että juoksu on joskus vähän parempaa kuin mitä se nyt on.
2. luoksetulo: toistoja. lyhyellä matkalla pysäytyksiä. Vauhtia erikseen.
3. Kaukot: hankalinta on nyt maa-istu -siirtymä. Pihla on opettanut Lommon hienosti nousemaan seisomaan käsi ylös-merkillä. Ja osannut myös vahvistaa sitä niin, että tarjoaa tosi helposti seisomista. Pitää löytää sopiva intensiteettitaso jotta istumaannousu onnistuu.
4. Ruutu on hyvällä mallilla. Läheltä ilman purkkia aloitus. Pitää malttaa odottaa, eikä aina korjata jos jää etummaisten merkkien väliin ihmettelemään. Pitkältä matkalta vauhtia ja purkin kanssa vaihtelevasti.
Kommentit