Eilen oltiin Niittypurolla hakutreeneissä, ja huonon alun takia meinasi sitten mennä koko treenit pilalle.

Lommon kanssa halusin siis oikein helppoa haukutustreeniä. Lyhyellä välimatkalla maalimiehiä, jotka haukuttavat. Ensimmäisellä lähetyksellä ei ukko löytynyt, ja koira tuli takaisin uutta lähetystä varten, toisellä lähetyksellä se sitten lähtikin tarkistamaan koko loppualuetta ja tuli takaisin sitten joskus. Kun olisin ollut viisaampi, olisin vienyt koiran autoon ja ottanut vähän ajan päästä uudelleen, en ollut viisas ja jatkoin treenejä. Ei sitten otettu haukutuksia ensimmäisen maalimiehen jälkeen, vaan keskityttiin maalimiehellä pysymiseen. Maalimieskäytös ja eteneminenkin oli sitten jo ihan hyvää, kun alkujuoksut oli saatu juostua. Mutta kiukuttaaha se, kun meni päin mäntyä.

Eli aloitetaan taas liinassa, nenänavaukset ennen treeniä. Ja karkaamisten jälkeen koira autoon.

Rutulla meni treeni hyvin, tai ainakin niinkuin oli suunniteltu. Se ihan tärisi innosta kun tultiin hakuauleelle. Ensimmäinen oli haamu, hieno eteneminen ja alkuvouvauksen jälkeen haukutkin oli hyviä, vaikka tulivatkin melko nopealla rytmillä. Toinen oli umpipiilo etukulmassa, haukahti ensin piilon ympärillä varovasti pari kertaa, kunnes alkoi haukkua ihan hyvällä rytmillä. Eteneminen oli mutkitteleva (myötätuuli tai lähes tyyni ilma), muutkin koirat olivat samassa kohdasa tehneet ihmeellisiä lenkkejä. Kolmannelle Lähetys oli yliheiton kautta, eteneminen oli kohtuullinen, piti käydä tarkistamassa vanha piilo isolta kiveltä. Teki kuitenkin töitä ja oli hajulla, joten ei moitittavaa. Viimeinen lähetys lähti hivenen vinoon (tosi vähän) jonka takia Ruttu lähti kaatuneen kuusen vasemmalle puolelle, kun maalimies oli oikealla. Sai kyllä hajun selvästi, mutta meni sitten hetki, ennen kuin keksi, miten pääsee maalimiehen luokse. Rutulla oli kivaa ja sen kanssa keskitytään nyt vauhtiin ja intoon. En tosin tiedä miten sen tekisin, kun ei nuo haamut ja näkölähdötkään tunnu kauheasti saavan vauhtia lisää, intoa pelkästään.