Viikonloppu meni upealla toko-kurssilla, paljon tarttui mieleen, jota varmaan osaa sitten joskus käyttää ongelmatilanteiden tullessa eteen. En ole (vieläkään) ehtinyt purkaa kurssia kunnolla (siihen tarvitsen kynän ja paperia) mutta tässä vähän omista treeneistä. Rutun vire oli vaisu, mikä tietysti latisti myös omaa treenausta. Olisi pitänyt jättää herkkupalkka kentän laidalle odottamaan, että vire olisi saanut vähän nostetta. Ensi kerralla ehkä sitten ymmärrän tehdä niin.

Lauantaina Rutun kanssa otin seuraamista, ja normaali ensimmäisen askeleen ongelma tuli taas esiin. Siihen sain hyvän neuvon huomauttaa Ruttua asiasta, sana tai pieni ote hihnasta riittää. Pari kertaa kun huomautin, koska koirahan osaa jo sen verran seurata, pysyikin kontakti liikkeelle lähdössä mainiosti. Sitten vain oma toiminta rauhalliseksi, ei tarvitse kommentoida hyvää liikkeelle lähtöä heti, vaan palkata vasta pidemmästä pätkästä. Ehkä näillä neuvoilla päästään eteenpäin tässä seuraamisen harjoittelussa. Toinen hyvä muistisääntö on "ensin aika, sitten matka". Eli molemmat koirat pääsevät seuraamiskuurille peilin eteen. Kun liikkumatta pysyy kontaksti perusasennossa 2 minuuttia, alkaa seuraaminen olla hyvää. Aloitetaan pienillä askeleilla siis pidentämään aikaa. Toisena harjoitteluliikkenä otin liikkeestä seisomisen, ja se menikin hienosti. Käsimerkillä (käskyn kanssa) Ruttu pysähtyi, kun vain annoin käsimerkin sen silmien edessä, eikä takana. Tätä en ole tajunnutkaan, että olen antanut apuja siten, ettei koira näe. Kun osasin antaa merkin oikein, alkoi homma sujua heti.

Iltapäivällä tehtiin paikallamakuu. Varsinainen paikallamakuu oli suht hyvä, pari etutassujen liikahdusta, mutta ei varsinaisesti välittänyt ympärillä tapahtuneesta liikehdinnästä. Ongelmana oli vain maahanmeno (nousi ensimmäisen käskyn jälkeen heti ylös) ja sivulle nouseminen liikkeen päätteeksi. Tarvitsi siis molempiin kaksi käskyä.

Illan päätti leikkimisharjoitus, joka ei Ruttua kiinnostanut tällä kertaa ollenkaan. Ei patukka, oma lelu tai mikään saanut sitä nyt leikkimään. Pitää muistaa leikittää sitä aina, kun vire on sellainen.

Sunnuntaina harjoiteltiin noutoa, ja kuten oltiin jo pähkäilty lauantaina Satun ja Ullan kanssa, pitää kapulalle menoa palkita, sillä luovutus on ihan hyvä ja siisti. Ja nyt on ruvettava leikkimään noutoa oikealla kapulalla, sillä maasta nostaminen on tuon kepin kanssa ikävää. Noutoharjoituksista jatkettiin ruutuleikkiin, Ruttu ei oikein uskaltanut aluksi mennä syömään Ruudussa olleita nameja, mutta kun hoksasi, se menikin ihan hienosti. Tätä ruvetaan harjoittelemaan aina vaihtelun vuoksi, samoin kuin merkkiäkin. Lopuksi otettiin luoksetuloja, jotka ovat kyllä vähän vaisuja, mutta se kuulemma riittää, että koira laukkaa. Siihen lienee tyytyminen. Näiitäkin pitää muistaa harjoitella, ehkä ensin kiinnipidettynä hetsaamalla, sitten paikalleen jätettynä "pentuluoksetuloja" ja vain joskus perusasentoon. Voisin myös opettaa Herttatyylisen läpijuoksun, se voisi olla hauskaa Rutun mielestä.

Kaikkiaan viikonlopusta jäi vähän latistunut olo, sillä Ruttu oli niin vaisu. Kurssi oli kuitenkin hurjan hyödyllinen, sain paljon omaa mieltä askarruttaneita ajatuksia selvitettyä.