Smanlailla se vähän meni pimeässä kuin edellisellä viikolla valoisassakin. Lommo nosti jäljen ihan ok aivan janan lopussa, jäljesti tosi keskittyneesti ja mukavalla vauhdilla. Ensimmäisestä esineestä oltiin menty yli, toinen esine nostettiin, sitten laskeuduttiin kovalla vauhdilla lammen rantaan, jossa arvelin että jälki hukkui. Mentiin esineen ohi jossain vaiheessa, ja sitten koira lähti tiheään kuusikkoon, jonka pohja oli tosi märkää sammalta. No epäilyistä huolimatta koira oli edelleen jäljellä, mutta sitten kun jälki nousi kuivemmalle alueelle,vauhtikin kasvoi ja ilmeisesti jälki hukkui siinä. Ei olisi ollut enää ehkä kuin 300 m jäljellä, mutta oma suuntavaisto oli pimeässä sen verran epävarma, etten osannut lähteä haarukoimaan mihinkään päin. Ja itse tosiaan oletin että jälki hukkui jo aiemmin kuin hukkuikaan, joten olisi mennyt metsään yrityksissäni.

Harmittaa ehkä eniten se, että koira teki hyvin töitä eikä sitä päässy oikein palkkaamaan siitä jäljellä pysymisestä, kun lopulta kuitenkin hukkui.