Juuri viimeksi pohdiskelin oikeita asioita treenien piilkkomisesta. Viimeksi jäi ajattelemisen aihetta siitä oikean asian vahvistamisesta ja mustavalkoisuudesta. Ja siitä, ettei korjata vaan otetaan uudelleen alusta.

Ja samoja johtopäätöksiä pitää tehdä myös maanantain treenistä.

Aloitettiin paikkamakuulla, täysi aika piilossa, meni hyvin.

Ekana liikkeenä seisomisen, eli pysäytyksen treeniä. Pysäytykset oli hyviä, mutta ennakoi. Sitten minä onneton annoin kuitenkin käskyn ja palkkasin, ei näin. Kotiläksyksi siis älä vahvista sitä mitä et halua. Kun tuo laamailee jo muutenkin tarpeeksi, ei siitä pysähtymisen ennakoinnista anneta mitään käskyjä, vaan palkataan kun se tulee kunnolliseen seuraamiseen taas. Sitten ohjaaja sai harjoitella oikeata toimintaa; miten seuraamisessa kehutaan ja palkataan ettei vahvista sitä jälkeenjäämistä. Ja kappas pari kertaa kun vahvistin oikeaan paikkaan, alkoi koirakin tarjota paljon iloisempaa ilmettä "ai tätäkö haluat, olisit heti sanonut".

Mutta taas pitää ajatella liike vielä pienempiin paloihin; palkata sekä liikkeelle lähtöä, valmistelevaa osuutta, pysähtymistä, paikalle jäämistä ja loppua. Ja olla mustavalkoinen. Palkata vain oikeasta tekemisestä eikä niin että "sen itseluottamukselle tekee hyvää jos palkkaan vähän sinnepäin-suorituksista..."

Toisella kierroksella ensin yksi hyppy, josta pallopalkka oli ihan tylsä. Sitten ruututreeni. Olin vienyt riittävän ison ruutupalkan (namia) paikoilleen, ja tehtiin melko pitkältä matkalta (n. puolivälistä?) suoraan ruutuunmeno. Loistavalla vauhdilla. Sitten läheltä tyhjään ruutuun paikanhakutreeni. hidastui ensimmäisten tolppien kohdalla, mutta lopulta eteni sellaiseen paikkaan että pääsi palkkaamaan. Ja sitten vielä pidemmältä matkalta palkalle. Nämä meni hurjan hienosti.