Käytiin työpaikan pihalla vapaa-ajallakin: puuhastelemassa taajamaetsintää. Into oli piukassa niinkuin aina. Pupujen jäljet taisivat vähän kiinnostaa, ja ihan koko aikaa ei tainnut olla työskentelymoodi päällä. Sitten kuitenkin, kun oltiin ihmisten hajuisissa paikoissa, niin kyllähän se työskentelyyn keskittyi. Ensimmäinen ukko löydettiin ritiläkierreportaiden yläpäästä ritilätasolta. Kun Ruoste oli merkanut maalihnkilöä selvästi ylöspäin, se lähti aivan määrätietoisesti kiipeämään portaita. kerran taisi epäröidä ja olla kääntymässä takaisin. Ilmaisun aloitti pienen mietinnän jälkeen, ja onneksi Tiina oli maalimiehenä kärsivälllinen että koira joutui itse miettimään onko tämä nyt se kadonnut. Haukku irtosikin hyvin ja rohkeasti. Aika jees vaikka oltiinkin pahalla alustalla ja korkealla. 

Toinen tyyppi oli lastauslaiturilla pienessä välissä. Tuuli painoi varmaankin hajua syvennyksen toiseen reunaan, kun siellä koluttiin kaikki laiturin aluset tarkkaan. Myös jälkitreenien pohjalta selvästi mentiin maavainuisesti. Lähempänä maalimiestä haju oli kuitenkin ylempänä ja taisi Ruoste aika omatoimisesti myös löytää portaat joita kiivetä ylös laiturille. Jälleen hyvät ilmaisut ja päivän hommat oli siinä (oli myös melko kylmää, joten hyvä ettei autossa odottelua tullut tuntikausia).