Kevät tuli myöhässä, eikä olla montaa viimeistelyharjoitusta tehdä ennen jälkikoetta. Ne vähiset ovat kuitenkin menneet sen verran hyvin (etenkin nostoharjoitus viime keskiviikkona) että ihan hyvillä mielin kokeeseen.

Jälki nousi janan lopusta, oikaisi vähän jäljelle mutta lienee vastatuulella osuutta asiassa. Muutenkin tuuli oli ihan kohtuullinen, joten alku oli vähän haparoivaa. Jäljestäminen kuitenkin parani, mutta ensimmäisestä esineestä koira meni yli (ohjaaja nosti, mentiin niin tarkasti jäljellä). Toinen esine nousi hienosti, alkoi olla jo ihan hyvä mieli tästä jäljestämisestä. Mutta sitten saavuttiin tosi märälle alueelle ja kas, huomasin jonkin matkaa toisen esineen jälkeen, että kuljemme hirvenjälkeä takajälkenä. Mitä tehdä? Olisiko maalimieskin kulkenut juuri tästä? Tulimme ojalle, josta ei ihminen pystynyt hyppäämään yli. Totesin, että takaisin päin, ja manailin, että jos olisi GPS, olisi toisen esineen paikka löytynyt vielä ja mahdollista jatkaa. Nyt ei ollut ja mentiin jonkun matkaa hirven jälkeä oikeaan suuntaan. Sitten ohjaajalta usko loppui, ja aikakin oli loppumassa. Ei päästy maaliin tätäkään jälkeä ja vaihto hirven jäljelle etenkin harmittaa.

Noh, pitää vaan treenata ja katsella syksyllä uudelleen. Riistamailla pitää käydä polkemassa jälkiä niin paljon kuin mahdollista. Ja pitkiä jälkiä. Ja välillä joku vanha jälki jotta koira joutuu vähän tsemppaamaan. Ja sitten vielä ruvetaan taas merkkaamaan jälkiä, etenkin niitä pitkiä jotta pysytään kartalla pystytään puuttumaan tuohon harhautumiseen. peiliinhän tässä pitää katosa, kun ie noita yli kilometrin jälkiä montaakaan olla tehty. Ehkäpä, jos tekisi treeneissä vaan niitä pari kilometriä pitkiä niin koejälljet tuntuisivat ihan mukavan lyhyitä...