Kokoonnuttiin taas lappalaisporukalla jäljestämään Tervaruukin harjumaastoihin, ja maastot olivatkin oikein sopivat lämpimässä kelissä jäljestämiseen.

Benita tallasi Lommolle n. 200m jäljen, joka vanheni tunnin. Aloitus oli selkeältä janalta heinikossa, ja jälki nousi hyvin, tosin takajäljen suuntaan. Jonkin aikaa tätä piti ihmetellä, mutta sitten Lommo lähti oikeaan suuntaan ja jäljestäminen alkoi sujua. Lommolla oli neljä esinettä, joiden alla oli vielä purkit maan sisässä. Lommo ilmaisee ne hännällään hyvin selkeästi jo kaukaa. Pyrin kuitenkin toistaiseksi saamaan sen maahan/istumaan kun se ilmaisee. Pikkuhiljaa myös purkkeja pitää alkaa laittamaan satunnaisemmin, ja palkkaamaan taskusta. Lommo jäljesti hyvin, suht tarkasti ja ilmaisee selkeästi, kun ei ole jäljellä. Kaikki esineetkin nousivat, joten pikkukoiraan pitää olla tyytyväinen.

Rutulle Hertta teki suht pitkän, ehkä vähän yli kilometrin jäljen, joka vanheni vajaan pari tuntia. Jana meni hyvin, tosin takajäljen tarkistus (jarrutus liinasta) mutta oikea suunta löytyi sitten helposti. Vauhti oli hyvä, ja alussa pientä säätöä, kun jäljen tallaaja väitti tehneensä kulman paikkaan, jossa Ruttu selvästi veti suoraan jälkeä pitkin. Luotettiin koiraan, ja seuraavan nyppylän luona kulman paikkakin löytyi :) Hyvä Ruttu! Kepit nousivat hyvin, ja Ruttu jaksoi keskittyä, vaikka jälki oli pitkä ja loppuosa oli aika haastavaa maastoa, sillä siellä mentiin nelivedolla lähes pystysuoria rinteitä ylös ja alas. Ainakin ohjaajalle tämä oli aika haastavaa. Loppua kohti huomasi, että jäljestäminen muuttui ilmavainuisemmaksi, ja Ruttu vain välillä tarkisti missä jälki kulkee. Työskentely oli kuitenkin tarkkaa ja keskittynyttä, vaikka jos jonkinlaista häiriötä, huutelua ja juttelua siellä perässä aiheutettiin. Lopulta viimeinen keppi löytyi, kun oltiin ajettu ihan reipasta tahtia n. 25 min. Koira sai ansaitut palkat ja tyytyväisiä oltiin molemmat. On se vain hullu harrastus ;)