Sopiva sade sattui juuri tottistreenien ajaksi, kun treenit loppuivat, loppui myös sade. Tyypillistä...

Lommo oli sen verran poissaoleva kuin ajattelinkin, ei ollut sen herkkuruokaa nakkia namina, ja se oli saanut aamulla ruuatkin. Tehtiin sitten vain sivulletuloja, luoksetulon loppuasentoja ja hyppyä ja A-estettä. palkkasin jonkin varran palloilla, kun namit eivät niin kiinostaneet. Sivulletuloissa pitää iste olla tarkkana, että palkkaa sen oikeasta toiminnasta (jälleen jäi seisomaan joitakin kertoja...) ja palkkaa myös liikkeen keskeltä, eikä pelkästään pysähdyksessä. Pitää varmaan ruveta harjoittelemaan lennosta seuraamisia. Luoksetulot olivat hyviä, ei ollenkaan sellaista väljyyttä, mitä joskus. Pitää malttaa ohjata koira oikeaan paikkaan eikä liikkua paikalta itse. Hyppyä tehtiin pallopalkalla, ja siinä Lommo vähän kikkaili, eikä olisi tullut takaisin palkalta... Jälleen ohjaaja tötöili ja yritti houkutella, kun kunnolla annettu käsky näytti toimivan parhaiten. Pitäisi luottaa välillä koiraan ja muistaa, että kyllä se osaakin jotain kun vaatii. A-esteellä tehtiin yksi onnistunut toisto (ensimmäisellä lähti esteen sivuun). Sitten vähän leikittiin ja loppuun vein Lommon paikallaoloon kun Tellu tuli häiriöksi kentälle. Ensimmäisellä yrityksellä Lommo nousi seisomaan (sade häiritsi sitä selväti, korvat olivat päätä myöten ja silmiin satoi vettä), toisella yrityksellä Aloitin lähempänä, liikuin sitten kauemmaksi, olin n. puoli minuuttia ja palasin koiran luokse. Nyt Lommo jaksoi olla rauhallinen vaikka huomasikin Tellun.

Rutun kanssa harjoiteltiin liikkeestä seisomisia, parhaitense hoksasi sen, että käskystä heitän namin heti koiran yli jä käännyn sen eteen. Näin ei tarvita käsimerkkiä. Tätä treenataan hetki ja katsotaan, alkaako pysähtyminen tulla terävämmäksi. Ja sitä EI sitten tehdä aina seuraamisesta! Samoin kuin seuraamisen skarppaamista ei tarvitse aina tehdä perusasennosta vaan käännöksillä ja tempon vaihteluilla. Hyvä, että oli ihmisiä huomauttelemassa omista pakkoliikkeitä ja touhuamisista! Eteenmeno oli hyvä ja paikallamakuu sen jälkeen oli oikein rauhallinen, ehdin palkata koiraa rauhallisilla kehuilla, ennen kuin se kertaakaan ehti haukahtaa, vaikka juttelin siinä muiden kanssa selkä Ruttuun päin.

Kiitos Reijalle, Sarille ja Merjalle, kyllä niitä sivusta seuraavia silmiä vain tarvitaan!