Hämärtyvässä illassa oltiin etsimässä kadonneita Lehtoniemessä. Lommo pääsi ensin touhuun, alkuksi tietysti haukutukset, sitten koira vapaaksi. Ensimmäinen maalimies haukutti kunnes saavun paikalle, hyvää sarjaa alkoi irrota, kunnes tulin lähelle (n. 15 m maalimiehestä), silloin Lommo ryntäsi minua katsomaan ja maalimies joutui pyytämään koiran takaisin. Vielä hyvät haukut uudelleen ja palkkaus. Toinen maalimies palkkasi suoraan, en ehtinyt nähdä mitä koira teki maalimiehellä, kun oltiin kivikon takana. Hyvin siitä kuitenkin näki, että hajulla ollaan, eli kai se hajun vain tarkensi ja meni maalimiehelle suoraan.

Rutulle oli pimeässä vain yksi maalimies, jonka oli tarkoitus haukuttaa, kunnes tulen paikalle. Ruttu etsi aktivisesti, ja lopulta haukahteli epävarmasti isojen sirtolohkareiden luona. Hajua siis oli, mutta koira ei joko osannut tai ei uskaltanut lähteä hajua tarkistamaan vaikeaan kivikkoon. Lähdin Rutun kanssa kiertämään isoja kiviä toiselta puolelta, se kävi molemmin puolin tarkistamassa, ja palasi taas samoille nurkille haukahtelemaan hätääntyneenä. Haju kulki isojen kivien välistä jotenkin erikoisesti kuulaassa illassa, ettei hajua tullut siltä puolelta, mistä maalimiehelle olisi päässyt, vaan juuri isojen kivien välistä. Lopulta meidän oli luovutettava, ja pyydettävä maalimies kutsumaan koira luokse, että pääsee palkkaamaan, sittenkään koira ei vielä olisi mennyt maalimiehelle helpompaa reittiä. Hyvää oppia oli itsellekin nähdä ja kuulla että nyt haisee, mutta en ole vielä maalimiehellä. Ja osasin tässä vaiheessa kyllä lukea koiraa, ettei se maalimiehellä ole vaikka ilmaiseekin (epävarmasti). Tällaisia treenejä tarvitaan!