tiistai, 20. helmikuu 2018

Taajamassa kadonneita

Käytiin työpaikan pihalla vapaa-ajallakin: puuhastelemassa taajamaetsintää. Into oli piukassa niinkuin aina. Pupujen jäljet taisivat vähän kiinnostaa, ja ihan koko aikaa ei tainnut olla työskentelymoodi päällä. Sitten kuitenkin, kun oltiin ihmisten hajuisissa paikoissa, niin kyllähän se työskentelyyn keskittyi. Ensimmäinen ukko löydettiin ritiläkierreportaiden yläpäästä ritilätasolta. Kun Ruoste oli merkanut maalihnkilöä selvästi ylöspäin, se lähti aivan määrätietoisesti kiipeämään portaita. kerran taisi epäröidä ja olla kääntymässä takaisin. Ilmaisun aloitti pienen mietinnän jälkeen, ja onneksi Tiina oli maalimiehenä kärsivälllinen että koira joutui itse miettimään onko tämä nyt se kadonnut. Haukku irtosikin hyvin ja rohkeasti. Aika jees vaikka oltiinkin pahalla alustalla ja korkealla. 

Toinen tyyppi oli lastauslaiturilla pienessä välissä. Tuuli painoi varmaankin hajua syvennyksen toiseen reunaan, kun siellä koluttiin kaikki laiturin aluset tarkkaan. Myös jälkitreenien pohjalta selvästi mentiin maavainuisesti. Lähempänä maalimiestä haju oli kuitenkin ylempänä ja taisi Ruoste aika omatoimisesti myös löytää portaat joita kiivetä ylös laiturille. Jälleen hyvät ilmaisut ja päivän hommat oli siinä (oli myös melko kylmää, joten hyvä ettei autossa odottelua tullut tuntikausia). 

maanantai, 19. helmikuu 2018

Korjausjälki

Pitihän sitä vielä koittaa, onko tuolla kurjalla ymmärrystä jäljestämisestä. Lumella. Tehtiin päiväkodin parkkipaikalle lauantai-iltana jälki, pinnalle oli satanut n. 1 cm pakkaslunta joten jäljet näkyivät ihmiselle hyvin vaikka oli pimeää. Namia oli vaihtelevasti n. puolet askeleista ja esineet jätin nyt pois (niitä mietin sitten toisella kerralla). Ikää n. 20 min ja tyyni pakkaskeli. Ja kappas, nyt ei keskittymistä häirinnyt hirveästi mikään, nenä kävi ja mentiin tarkasti vaikkei kaikki namit uponneetkaan. Esineen Ruoste merkkasi, mutta koska olen kunnianhimoinen tämän suhteen, pitänee palata esineilmaisussa ihan perusasioihin. Kotona naksulla esineen merkkaamisesta, ja kun merkkaa, niin sitten ilmaisu (ehkä maahan). Ei oiota nyt niin ehkä palkitsee jatkossa...

perjantai, 16. helmikuu 2018

Jälkiä lumella

Maanantaina Sanna sai houkuteltua minut jäljestämään, ja olipa mielenkiintoista, Ruostehan ei ole lumella jäljestänyt kuin viimeksi viime talvena pikkupentuna.

Paikkana oli koulun piha, tuuli oli kohtalainen ja lunta sateli vähän. Oikeasti lunta tulikin sen verran että jäljet olivat jo pääosin peittyneet kun puolen tunnin vanhalle jäljelle mentiin. Olin onneksi lukenut meidän osaamisen oikein, ja pyysin namittamaan jäljen. (1-5 askeleen välein). Loivaa S:ää ja 4 esinettä. Alku lähti hirveällä innolla ja vauhtia oli liikaa. Jouduin jarruttelemaan ihan tosissani (ja yritin pitää sen pehmeänä kuitenkin). Onneksi namit vähän jarruttivat. Esine löytyi ja siitä puuskutettiin eteenpäin. toisen esineen jälkeen jälki vähän hukkaantui, ja luin koiraa ihan väärin (yritin itse jäljestää silmillä) kun koira veti minut esineelle. Yhdessä välissä tuuli kurjetti karkkipaperia, joka ei liittynyt jälkeen itenkään mutta teki hirvieän häiriön mistä ei meinattu päästä yli (olisiko pitänyt päästää tsekkaamaan paperi, en osaa sanoa...). Keskittyminen ei riittänyt, esineilmaisu oli vähän epävarmaa (oli kyllä pienempiä jälkiesineitäkin kuin koskaan)  ja selvästi jälki oli ekaksi lumijäljeksi vähän liian vaikea. 

Tästä "viisastuneena" tein uuden saman tyyppisen keskiviikkona. Pieniä esineitä 4, loivasti mutkitteleva jälki parkkipaikalla. Nyt oli tyyntä ja ei satanut lunta. Vanheni n. 20 min. Silti tuntui että jäljestys oli vielä epävarmempaa kuin maanantaina (vaikka namiakin oli enemmän). Ruoste "mukatekitöitä" eli nenä kävi kyllä, mutta jälki hukkui kuitenkin usein. Esineet eivät myöskään meinanneet nousta.

Eli ehkäpä seuraavaksi a) pelkkää lumijälkeä, namitettuna. Lyhyt vanhentaminen (10-15 min?). Ensin voisi koittaa suoraa ja sitten vasta ruveta mutkittelemaan. Ehkäpä kahdella liinalla kokeilu (rauhoittuuko jäljestys?) b) esineitä jäljelle, jossa ei ole nameja. Ensin pienet namipurkit mukaan vahvisteeksi. Naksutukset esineestä. Pienennetään ja vaikeutetaan esineitä pikku hiljaa. Nyt lumiaikana helppoa saada esineitä lumen taakse piiloon niin ei jäljestä silmillään. Teenkö näitä vuorotellen, vai teenkö ensin kuurina esim. lumijälkeä ja sitten esineitä. Lunta näyttäisi riittävän vielä varmasti jokusen viikon joten hirveä hoppu tässä ei ole ja treenit helppo toteuttaa ihan pihapiirissä.

tiistai, 6. helmikuu 2018

Kevään startti

Kevätkausi on startattu taajama- ja rakennusetsinnöillä. Loppusyksystä hukkunut ilmaisu on palannut siihen pisteeseen missä oli ennen katoamistaan. Ruoste haukkuu ääneen ja tarjoaa sitä itse. Haukkuminen tuntuu ihan helpolta taas. 

Ekat treenit tauon jälkeen oli sibeluistalon ympäristössä Lahen satamassa. Mahtavasti tyyppi tajusi mitä tehdä ja veti mut ekan maalimiehen luokse vaikken uskonut maalimiehen siinä kohtaa olevankaan. Toista joutui työstämään, mutta hienosti teki hommia uudessa ympäristössä.

Toiset treenit konehallissa onnistui taas yli odotuksien. Ruoste liikkui rohkesti ja järkevästi ja selvästi merkkasi hajun kun se tuli nokkaan, ja tarkensi sitten omatoimisesti ja ilmaisi. 

Kolmannet treenit Vipusenkadulla salpauksen pihapiirissä. Jälleen se etsi omatoimisesti ja alkoi ilmaista maalimiestä jonka en uskonut olevan siinä missä oli. Toinen maalimies oli ritiläkierrepostaiden ylätasanteella, ja Ruoste selvästi maasta ja seinän vierestä merkkasi hajun. Lopulta pähkäiltyään asiaa, lähti jäljestämään metallisia portaita pitkin. Itse, ilman apuja, ilman rohkaisua. N. 1,2 metrin korkeudessa tuli pupu housuun, mutta sitten menin mukaan tsemppaamaan. Juu, koira pystyy näköjään jäljestää metallisia ritiläportaita pitkin. 

Eilen treenattiin tottista maneesilla. Ensin kaikki koirat yhdessä ohitusharjoituksia ja paikallaoloa. Yllättävän hyvä ja palikat kasassa oli tässä. Yksinään otettiin ripeällä tahdilla ne, mitä meinattiinkin. Kosketusalustaa lämmittelyksi. Vähän oli unohtunut, mutta muistui mieleen toistojen kautta. Tätä pitää tehdä alustalla, joka ei ole näin hiennainen, niin saa nameja heitettyä. Sivulletuloja siten, että palkka oli purkissa sivussa. Näitä pitää treenata, niin päästään irti namikädestä seuraamisessa. Into oli mainio. Sitten jäävät, ensin istu ja maahan ripeällä tahdilla sekaisin, sitten seiso käsiavuilla. seiso-treeniä tarvitaan paikassa, jossa saan heitettyä namin (tässäkään en viitsinyt hiekkaan heittää). Lopuksi pitkä luoksetulo niin, että Laura piti liinasta kiinni. Tästä lelupalkka, kun tuli ihan täysillä. Mahtavaa treenata tottista koiran kanssa, joka TAHTOO TEHDÄ TÄYSILLÄ ja on noin innokas. Ja hallinta oli odotettua parempi. Ehkäpä joku kerta en pidä varmuusliinaa enää vaan Tulee ihan muistot Ruttu-koirasta mieleen...

keskiviikko, 11. lokakuu 2017

Tulevan pelastuskoiran treenit jatkuvat

Syksy ollaan treenattu aktiivisesti hakua ja ilmaisua. Toissa viikolla tuli helposti jo haukkusarjoja maalihenkilöillä. Monta kertaa on koira joutunut paljon tekemään töitä hajun tarkentamisessa, eli siinä mielessä nenänkäyttöä ollaan harjoiteltu paljon.

Viimeksi oli ensimmäinen harjoituskoe Luhtikyläntien alueella. Alue oli normaali tallattu 1,5 ha, pitkähkö mutta kapeahko alue. 2 maalihenkilöä joilla oli kyllä purkit mukana jotta varmistetaan ilmaisun onnistuminen. Lähdettiin navakassa myötätuulessa etenemään siksakaten poikkituuleen. Alueen reunasta koira sinkosi vauhdilla ja jäljesteli tallauksia hurjalla innolla. Tuli kuitenkin lopulta takaisn kertomaan, että eipä löytynyt ensimmäisellä pistolla mitään. Mentiin alueen poikki, ja alueen oikeasta reunasta löytyikin maalihenkilö. Oltiin ehkä n. 20 m päässä. Ruoste ei ollut heti alkanut ilmaista, mutta maalihenkilö näytti purkkia ja sitten imaisut olivatkin ihan hyvät, sopivan mittaiset.

Jatkettiin suunnitelman mukaisesti etenemään oikeaa reunaa, ja koira työskenteli tosi hyvin alueella liikkuen, välillä meni ulos alueelta mutta kutsusta tuli takaisin alueelle. Koiran liikuttua hyvin (ja tuulen huomioonottaen) tehtiin seuraava alueen halkaisu n. 70 askeleen päässä edellisestä. Lälleen edettiin aluetta vasenta reunaa, koira liikkui ja teki töitä. Kun lähdettiin halkaisemaan aluetta seuraavien 70-80 askeleen päässä, löysi koira seuraavan maalihenkilön. Aloitti haukun, mutta hengästyneenä sen oli vähän vaikeampaa haukkua (siis hiljaisia ja vähän katkonaisempia haukkuja kuin edellisellä). Ilmaisi toki ja maalimies ei joutunut auttamaan. 16 minuuttia ja molemmat ukot löytyivät, koira ilmaisi ja ennen kaikkea teki töitä ihan mahtavan hyvin.