Harmaa sunnuntai vietettiin metsässä jälkiä etsien. Jäljet olivat suht. perusjälkiä, molemmilla n. 300-400 m pitkiä (Rutulla vähän pitempi kuin Lommolla), pari-kolme kulmaa. Tosin jäljet saivat tällä kertaa vanheta Lommolla pari tuntia ja Rutulla lähes kolme.

Lommo nosti jäljen hienosti, mutta jäljen alku oli mahdottoman vaikeaa. se ei tuntunut ollenkaan muistavan, mitä siellä metsässä oltiin tekemässä. Kaikki polut metsässä vetivät puoleensa, eikä jäljestyksestä ollut tietoakaan. Parista kohdasta yritettiin nostaa jälkeä, ei oikein onnistunut, kunnes sitten ennen ensimmäistä kulmaa, alkoi jälki tuoksua nenään. Toinen esine oli pian kulman jälkeen, ja siihen oli ajatus lopettaa jäljestys. Sisu ei kuitenkaan antanut periksi, kun Lommo näytti lähtevän jäljelle kivasti esineen jälkeen. Jonkin matkaa se jäljestikin, mutta hukkasi taas. Vähän aikaa kierrettiin ja etsittiin seuraavaa merkkiä, kun merkki näkyi, Lommokin löysi taas jäljen ja nosti seuraavan esineen hienosti. Tähän olisinkin lopettanu, mutta Lommo lähti jäljelle, ja viimeinen esineiden väli oli mainiota jäljestystä, lukuunottamatta loppua, jossa Lommon nenään taisi jo haista viimeinen esine. Onneksi lopetus oli hyvä vaikka alussa meinasi epätoivo iskeä...

Ruttu nosti jäljen janalta väärään suuntaan, eikä millään meinannut lähteä oikeaan suuntaan. Tässä on meillä pienehkö ongelma. Jäljestys oli vähän levotonta, näkyi, että jälki oli taas vähän vanhempi. Maasto oli suhteellisen haastavaa, tiheitä kuusikkoja, ojan ylityksiä ja kaatuneiden puiden ylityksiä... Ruttu teki töitä hyvin ja nosti 4 keppiä kuudesta. Eli seuraavaksi voisi taas harjoitella noita esineitä, ehkä myös vähän selkeämmässä maastossa. Rutun työskentelyyn olin kuitenkin oikein tyytyväinen.