Ruttu joutui hurjaan koetukseen sunnuntaina, kun vein sen lappalaiskoirien luonnetestiin Turussa. Tuomareina toimiva Bengt Söderholm ja Carita Koskinen.

Laussa Ruttu oli oma itsensä, lyöttäytyi Caritan jalkaan kiinni kerjäten raaputuksia. Patukkaleikistä se ei juuri innostunut. Narulelulle se vähän hyppi ja haukkui, ja kun vähän innostin, se melkein juoksi lelun peräänkun, mutta ei sitten kuitenkaan. Tyypillistä. Ensimmäisenä koetuksena oli kelkka, jota pakoon Ruttu yritti kaikin voimin kiskoa aluksi, sitten tyytyi haukkumaan epäluuloisena. Se ei lähestynyt kelkkaa, ennen kuin kannustin ja kehuin sitä tulemaan sen luokse. Pienen kierroksen jälkeen se kuitenkin käveli kelkan ohi ihan reippaasti.

Ihmisen aiheuttamaa uhkaa se haukkui ja murisi minun selän takana. Bengtin luokse se jäi vähän varovaisen näköisenä ja juoksi hyvin kutsusta luokse kuin huokaisten, että pääsimpäs. Haalaria se säikähti, mutta tynnyri oli kova pala. Se ryntäsi pakoon eikä olisi enää tullut takaisin, ellen olisi vaatinut. Tynnyrin se kiersi kaukaa, mutta haalari ei ollut niin paha juttu. Tämä kuitenkin katkaisi Rutun selkärangan. Pimeässä huomeessa se oli lamaantunut ovelle, eikä tullut etsimään minua kuin kovalla rohkaisulla ja valohoidossa. Vaikka kutsuin monta kertaa, se ei meinannut päsätä jaloilleen. Seinään se jäi kiinni täristen, ja oli painautunut pieneksi uhan tullessa. Ampumisista se hätkähti, sillä se oli jo niin hermostunut ja lähdössä autolle samantien. Yleensähän se ei ole reagoinut laukauksiin juuri lainkaan.

Ruttu tärisi vielä pitkän aikaa testin jälkeen, hakeutui vain ihmisten lähelle rapsutettavaksi. Testiin nähden arvostelu oli aika positiivinen.

Toimintakyky -1, pieni

Terävyys +1, pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua

Puolustushalu +1, pieni

Taisteluhalu -1, pieni

Hermorakenne +1, hieman rauhaton

Temperamentti +2, kohtuullisen vilkas

Kovuus +1, hieman pehmeä,

Luoksepäästävyys +3, hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin

Laukauspelottomuus ++, laukauskokematon

Yhteensä +95

Sanallisest kerrottiin, että Ruttu tarvitsee minun kannustustani vaikeiden asioiden ylittämiseksi, sillä toimintakyky on kuitenkin vain pieni. Se muistaa asiat, joten virheitä ei voi kaulutuksessa tehdä. Toisaalta taas, jos jotain saa sille väännettyä rautalangasta, se muistaa senkin. Ruttu tosiaan meni läpi testin tukeutuen minuun. Mielyttämisenhalua sillä löytyy.

Eli arkielämässä se, mitä olen arvellut pehmeydestä johtuvaksi (sijaistoiminnot, jännittämiset, "lukkoon menemiset"), onkin ehkä johtunut enemmän toimintakyvyn puutteesta, sillä hermorakennekaan ei sentään ollut miinuksella. Toisaalta vilkkaus lienee kompensoi toimintakyvyn puutetta, jolloin tekemiset eivät aina ole loogisia.

Oli kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen ja positiivinen kokemus. Hieno oli nähdä myös huippupisteet saanut Lommon täti Kisuran Kiira, ja muitakin lappalaisia. Pitää se Lommokin viedä joskus testiin, kunhan tuosta vähän kasvaa. Paljon samoja piirteitä Kiirassa näkyi, mitä Lommossakin tunnistan.