Viikonloppuna treenattiin urakalla lappalaisporukalla.

Lauantaina oli metsätreenit, kukin sai ottaa mielensä mukaan jälkeä tai hakua. Lommo pääsi hakemaan ukkoja ekaa kertaa, ja pentumaiseen tyyliin maaliehen yli piti melkein kävellä, ennen kuin se huomattiin. Ensin siis korvat pystyyn, että "mikäs kumma tuo on", ja kun tajusi sen maalimieheksi, korvat taakse ja häntä vispaamaan: "jee, tältähän saa namia". Hertta teki Rutulle n. 500m ja 1,5 h vanhan jäljen vaikeaan (ihmisen kulkea) maastoon, mutta Rutulla oli vauhti päällä. Pitkästä aikaa sitä piti ihan jarrutella. Ensimmäisellä kulmalla lähti aivan väärään suuntaan, ja uskoin jo, että jälki menee sinne. Etsi kuitenkin oikean suunnan ja matka pääsi jatkumaan. Kepit nousivat huonommin, kuin viime kerralla, johtuen varmasti osittain kovasta vauhdista. Näihin pitääkin jatkossa keskittyä paremmin, jälkeähän koira kyllä ajaa.

Sunnuntaina sitten tottisteltiin alakentällä. Ensin otettiin pentutreenit, lähinnä kontaktiharjoitusta ja häiriönsietoa Lommolle. Pikku hiljaa tajusi, että herkkuja saa, kun minua tillittää. Isoille otettiin aluksi paikallaolo, mikä meni hienosti. Ruttu oli hyvin keskittynyt minuun, eikä vilkuillut muita kuin Pikku-Sillaa, joka vinkui kentän laidalla.

Yksityistreeneissä otin aluksi esteitä, jotka menivät hyvin lukuunottamatta Rutun karkaamista kunniakierrokselle pari kertaa. Näille kunniakierroksille (koiran hallinnalle) pitääkin tehdä jotain. Seuraavaksi karkaamisesta kiva loppuu, ja koira kiikutetaan autoon. Katsotaan auttaako. Hyppy-käsky tuntuu olevan kohtalaisesti jo hallinnassa. Pitää ruveta harjoittelemaan vinoja lähetyksiä ja alkaa korottaa estettä. A-esteellä tarvitsee ohjaaja paljon treeniä, ei niinkään koira ;) Lopuksi otimme häiriötreeniä, eli muut kävelivät ja hilluivat meidän ympärillä, ja Ruttu piti kontaktin perusasennossa. Näitä tarvitaan lisää, mutta olin kohtuullisen tyytyväinen. Tässä vaiheessa keskittyminen olikin jo ihan ok. Pitää muistaa ruveta palkkaamaan suusta sylkemällä. Näissä treeneissä taas huomattiin vilkkaan koiran vahvuus ja heikkous; keskittyessään toiminta on terävää ja innostunutta, mutta ampuu yli melko herkästi, ja sitten pitää vähän saada juosta...

Sunnuntaina tein myös Lommolle ensimmäisen jäljen pihanurmelle, ja nenä kävi kyllä tiuhaan tahtiin, vaikkei se vielä oikein hoksannut että eteenpäin kun menee, löytyy aina uusia nameja. Ensi kerralla se varmaan hoksaakin jo paremmin. Ja Ruttukin vihdoin tuli noudon perusasentoon ilman, että paineistui, ja piti kapulaakin suht rauhallisesti! Pieni edistysaskel, mutta tästä on mukava jatkaa ja vahvistaa tuota mukavaa noutoa.