Ollaanhan me treenattu jo kolme kertaa Päijät-Hämeen pelastuskoirien treeneissä enkä oo siitäkään muistanut merkkailla blogiin... Jospas nyt alkais muistaa pikkuhiljaa.

Eilen oli treenit hienossa kalliomaastossa ojineen kaikkineen, mutta lunta oli paikoin vähän turhan paljon, sillein, että reittä myöten saattoi upota. Mutta kyllähän silti pystyy hakuilemaan, pystyyhän?

Lommon treenit meni ekaa kertaa (näistä kolmesta) niinkuin strömsössä. Suunnitelmana oli laiskuuden takia yliheittotreeni (ohjaajan ei tarvinnut rämpiä maalimiesten luokse wink), 3 ukkoa, ekoilla maalimiehillä 20-30 haukkua ja viimeisellä hyvästä sarjasta palkka. Ja joka maalimieheltä siis kutsuin koiran luokse.

Lommo selvästi otti alueelle tullessa hajua toiselta puolelta (siltä, missä oli oja, ja meni ojankin yli hienosti hetken mietittyään) mutta eka pisto sinne puolelle ei tuottanut tulosta. Toiselta puolelta kuitenkin nousi ukko, kohtuullista haukkua. Tuli luokse täysillä ja lähti hyvin toista puolta tarkistamaan, ukko nousikin vähän edempää ja paremmat haukut lähti nyt. Ja ettei treeni olisi mennyt täydellisesti, niin seuraavalla pistolla eteni hienosti ja nousi kolmas ukko. Ja kyllä pienen polokoilan itseluottamus nousi kohtisten kun selvisi vaativasta maastosta ja ukot löytyivät.