Eipä jäänyt koeuran korkkaamisesta paljon kerrottavaa jälkipolville. Tottis ei mennyt läpi.

Tottis tehtiin sorakuopalla, ja koira oli oikea laiskiainen kun aloitettiin. Ruttu oli ainoa tottiksen suorittaja.

Aloitettiin noudolla. Mulla oli hanska taskussa, se ei ekalla heitolla lentänyt tarpeeksi pitkälle, mutta uusin heiton, ja nyt suoritus oli oikein mukava (laukkaa molempiin suuntiin), mitä nyt tiputti hanskan jalkoihini josta nosti kuitenkin uudestaan. Arvosana H. Seuraavana liikkeestä istuminen, arvosana E. Liikkeestä maahanmeno, luoksetulo, luoksetulo olisi voinut olla nopeampi, H. Sitten kauhuliike seuraamiskaavio, mutta se menikin aivan muusta syystä pieleen kuin olisin olettanut. Ruttu nimittäin reagoi laukauksiin ja sitten se rupesi arkailemaan ja paukut jäivät sillä takaraivoon kytemään. Loppumatka oli sellaista perässä laahaamista ja pälyilyä. Arvosana P. Liikkeestä seisomiseen vaikutti varmaan myös, sillä lähti perään kävelemään seistyään hetken paikallaan, R. Ryömiminen onnistui haukkujen kera ja pari kertaa taisi nousta ylös matkan aikana, P. Eteen lähettäminen olisi ollut ihan hyvä, mutta Ruttu bongasi leikkisangon joka oli paikallamakuun merkkinä ja kurvasi sitä kohti.... Maahan meni ekalla käskyllä mutta sivulle ei noussut ekalla. P. Paikallamakuuseen Ruttu ei sitten jäänyt oikeastaan ollenkaan, sillä nollakoira suoritti liikkeet PK-järjestyksessä joten laukaukset tulivat heti, ja Ruttu oli sitä mieltä että mamman luokse turvaan paukuttelua. Tietääpähän ainakin, mitä treenaa!

Saatiin sitten ajaa myös jälki, joka oli meille tallattu, vaikka fiilis ei ollut oikeastaan paras mahdollinen. Ruttu oli jälleen lähtiessä aika flegu, mutta eteni lähetyksessä suoraan ja nappasi jäljen heti oikeaan suuntaan. Se oli kuitenkin hieman epävarma, ja ratamestari huutelikin, että jälki menee toiseen suuntaan. Käänsin jäljestyssuunnan sitten, ja lopulta edettiin vähän hapuilevasti kohti tietä, jolloin ratamestari tajusi, että jälki menee sittenkin koiran nostamaan suuntaan (great...) Palattiin sitten ruutuun ja nostettiin oikea suunta. Lopulta kehumisen kautta Ruttu luotti että tekee oikeaa hommaa, ja eka kulma meni hienosti, sen jälkeen nousi esine. Seuraavat kaksi kulmaa menivät myös hyvin, mutta pian kolmannen kulman jälkeen oli taas kulma, jonka Ruttu veti pitkäksi. Sitten alkoi vauhti nousta ja ajattelin että taisi koira saada itseluottamusta esineestä... No sittenhän se lähti tekemään todella suurta lenkkiä takaisin päin ja minä en luottanut koiraan vaan otin sen toiseen suuntaan. Ruttu olisi varmaan nostanut jäljen uudelleen mutta olin niin varma että jälki menee muualle, että en antanut mennä. Oma moka. Eikä kyllä tehdä sitä uudelleen.

No, hyvät opit tuli tänään sekä jäljeltä että tottiksesta, tiedetään mitä treenataan ja kovalla tsempillä Siilinjärvelle kahden viikon päästä.