Viikonloppu vietettiin tehokkaalla jälkileirillä Keijo Rautasen ohjauksessa. Kiitokset vetäjille Keijolle ja Pauliinalle, sekä Hertalle ja Panulle jotka jaksoivat olla puuhamiehinä!

Ruttu oli varsinainen kurssikoirani, joten sen kanssa ajettiin 2 jälkeä molempina päivinä. Ensimmäinen oli "normaalitasoinen" peltojälki, pituutta n. 150m, 4 keppiä ja se vanheni n.3 h. Keppien merkkaus oli selkeää, mutta Ruttu ei mennyt istumaan/maahan ennen kuin kiristin liinaa. Yhden kepin ohi se meni, sillä se merkkasi merkkitikun kepin sijasta. Ensimmäisessä kulmassa se hukkasi jäljen, ja tarvittii uusi jäljen nosto, että se löytyi taas. Tämäkin johtui omasta hätäisestä lähetyksestä ensimmäiseltä kepiltä. Tärkeimpänä oppina tästä oli, että jälkien pitää olla jo paljon haastavampia, ja suoran jäljestäminen ei Ruttua enää kehitä.

Toinen jälki oli n. 250m 4 h vanha metsäjälki, jossa haasteena oli Benitan tekemä samanikäinen harhajälki hänen tullessa pois Virnan jäljeltä. Jana meni hyvin, ja harhajälkeen Ruttu ei tuntunut reagoivan oikeastaan mitenkään. ensimmäinen käppi löytyi, mutta kepin jälkeen Ruttu jäljesti niin levottomasti, että olisi pitänyt tajuta sen hukanneen jäljen, se seurasi Benitan takajälkeä ja löysikin Virnan loppupalkan. Onneksi oma jälki oli helppo nostaa, kun maamerkkinä oli suuri muurahaispesä. Loppu menikin hyvin, ja nyt kun en kiristänyt liinaa kepeillä, Ruttu merkkasi ne seisten, ei mennyt istumaan. Merkkaus oli kuitenkin niin selkeää, että tätä ruvetaan vahvistamaan.

Illasta teimme vielä seuraavan aamun jäljet vanhenemaan yön yli.

Lommolle tein lauantaina myötätuuleen n. 100 askeleen suoran pellolle, joka vanheni puolitoista tuntia. jätin jäljelle makupaloja sinne tänne, mutta ei se niitä syönyt. Muutenkin jälki oli niin helppo, että Lommolla oli aikaa katsella yli lentäviä lintuja välillä... Eli nameja pois ja mutkia ja kulmia lisää.

Aamun ensimmäinen jälki olikin vanhentunut yön yli, lisähaasteena vielä yön aikana satanut räntä maassa. Jälki onneksi oli metsän suojassa siten, että jäljen alku ei ollut lumen alla. Jana nousi hyvin ja esineet löytyivät yhtä lukuunottamatta, jonka Ruttu kiersi vähän kauempaa ja joka oli pienessä kuopassa kiven vieressä, joten sen hajukin oli varmasti heikko. Lumiselle alueelle saavuttaessa Ruttu joutui tarkentamaan jäljen paikkaa, mutta löysi lopulta ja sai pian palkankin esineellä. Tämä oli hyvä lopetus.

Viimeisellä jäljellä oli tuore harhajälki, mutta muuten se oli perusjälki, n. 2,5 h ja 300 m. Esineet nousivat jo esimerkillisesti, yhden se jopa palasi merkkaamaan, vaikka oli mennyt jo koiran mitan ohi siitä vähän jäljen sivussa. Harhajälkeä se ei näyttänyt merkkaavan mitenkään.

Lommo jäljesti n. 100m pitkän 1,5 h jäljen märässä metsässä, jossa meni yksi vanhempi harhajälki. Jäljelle en jättänyt yhtään makupalaa, mikä ei näyttänyt häiritsevän työskentelyä. Harhajälkeen Lommo ei reagoinut, mutta yhdessä kosteassa sammalikossa se hukkasi jäljen, ja joutui sitä hetken etsimään. Lopulta se ratkaisi homman, ja jäljestäminen jatkui mainiosti. Kylläpä pennustakin vielä jälkikoira tulee!

Tämän viikonlopun jälkeen luottamus Rutun taitoihin kasvoi roimasti, ja esineilmaisu tuntui loksahtaneen kohdalleen! Ja taas sain kipinää harjoitella lisää, on se vain niin hieno laji.