Jälleen yksi pieni solmu aukesi Ninan tokotreeneissä. Ihanaa kun kouluttaja valaa uskoa, että meidänkin on vielä mahdollista oppia ja kehittyä tässä lajissa, jossa olen jo oikeastaan heittänyt hanksat tiskiin "se on jo niin vanha (kohta 6 v) ja pohjia ei olla osattu tehdä, se ei ole yritteliäs eikä fiksu ja paineistuu ja itse ärsyynnyn liian helposti sen laamailusta". Ja kas, kun ITSE teen jotain järkeviä muutoksia omassa toiminnassani, tulee kehitysaskeleitakin joista jaksaa taas ammentaa.

Eilen tapahtui jotain sivulletulossa. Sehän on Lommolla tosi huono. Tai tulee se sivulle, mutta välillä se on haluton, hyvin usein jää vajaaksi (vinoon) ja hyvin usein liian taakse. Ja tämä kaikki jostuu tietysti MINUN toiminnasta. Olen palkannut sitä ihan väärään paikkaan, oman reiden kylkeen, ajatelleen, että tämä voisi tiivistää asentoa. Korjattiin palkan paikka (ja käsiapu, sillä ollaan palattu nyt siihen, että autetaan koira, että saisin sen ensimmäisellä käskyllä oikein) ulospäin eli suoraan koiran eteen. Oho, sivulletulot olivat tiiviimpiä, suoria ja paikka edempänä.

1. Palkkaa oikeasta paikasta

2. Älä palkkaa väärästä paikasta

3. Jos paikka ei ole oikea, ota uudelleen ja auta (käsiavulla)

Kuulostaa helpolta? :)

Toinen järkevä ja oikea ajatus Lommon kanssa treenaamiseen on se "älä sooloile tai sovella". Vaikka aina treenauksesta sanotaan että pitää olla vaihtelevaa, niin se tarkoittaa eri asiaa kuin se, että palkataan vaihtelevasti tai suoritetaan vaihtelevasti. Lommo tekee mielellään, kun se tietää mitä siltä halutaan. Jos se on epävarma se ei tee. Meidän toko siis pitää pitää yksinkertaisena. Pilkotaan mahdollisimman selkeisiin osiin. Ei yhdistellä osakokonaisuuksia eikä varsinkaan sovelleta. Ei palkkauksessa, ei vaatimustasossa, ei äänensävyissä.

Pitänee joku postaus tehdä siitä, mitä kaikkea meidän pitää treenata kussakin liikkeessä, miten ja millä tavalla palkata.

Mutta eiliseen. Tein yhden vauhtiluoksetulon, lähti tosi hyvin, josta palkkasin pallolla ohi itsestäni. Sitten luoksetulon pysäytys, vauhti ei ollut hyvä, mutta pysähdys oli, josta lensi pallo. Sitten tosiaan tämä luoksetulon loppuasento sivulle. Se parani iloisemmaksi, suoremmaksi ja paikka paremmaksi muutamalla toistolla, kun OHJAAJA palkkasi oikein.

Toinen homma oli hyppy. Vauhtia ei juuri ollut, ajattelin palkata pallolla mutta eihän se siitä innostunut. Toinen kerta sitten käskytyksellä (ALO-hyppy), tarvitsi toisen käskyn lähtöön, koska ei oikein keskittynyt. ´Muuten hyvä.

Toisella kierroksella otettiin ruutua. Ensin kokeiltiin purkilla pitkästä matkasta (hanki isompi purkki), meni sivusta sisään, mutta selvästi joku ajatus siitä oli. Sitten paikkaa vahvistettiin pari kertaa lyhyemmällä matkalla, ensin purkilla, sitten tyhjässä ruudussa. Sitten pidempi matka. Pari kertaa kun vahvistellaan, niin kyllä tämä alkaa löytyä.