Lommo suoritti vihdoin hyväksytysti pelastusjälkikokeen perusosan valoisassa. \o/

Käytiin siis Turussa jäljestelemässä yksi koejälki suorastaan täydellisesti. Lommo nosti jäljen nätisti (harhauduttuaan metsään) mutta jäljestys oli jotenkin tarkistelevaa ja epävarman oloista. sitten vasta tulin itsekin epävarmaksi, kun n. 100 m jälkeen mentiin kalliolla (mikä on muutenkin vaikea alusta) ja polkua pitkin... Olisiko jäljen tekijä oikeasti mennyt kalliolla polulla? Lommo kuitenkin teki kovasti töitä joten annoin jatkaa, vähällä oli etten palannut alkuun päin. Pian polulta irrottua olikin sitten esine, ja sain vähän varmuutta, että luota koiraan.

Vaikeimmat paikat olivat kuivalla kalliolla jäkäliköt ja sammalikot, mutta kaikki harhautumiset oli helppo huomata ja Lommo tarkenteli itse reippaasti. Kaikki esineet nousivat varmasti ja lopulta löytyi maalimieskin, muutaman minuutin yliajalla, mutta löytyi kuitenkin! Me saatiin hyväksytty tulos kaikkien epäonnistumisien jälkeen!

Tuomari kulki meidän perässä kartturina ja olipa mukava kuulla analyysi jäljen jälkeen. Maanantaina (siis 5 päivää ennen koetta) oli jälki kuljettu läpi ainakin 2 ihmisen voimin. Tämä mielestäni näkyi selvästi Lommon jäljestämisessä, sillä se tarkasteli hajua selvästi enemmän kuin yleensä. Se myös lähti 3. esineen jälkeen jäljestämään tätä 5 päivää vanhaa jälkeä jonkun matkaa kunnes palasi määrätietoisesti takaisin tälle tuoreemmalle jäljelle, uskomatonta.

Kahden viikon päästä sitten luottavaisin mielin pimeänkokeeseen, joka tosin on vähän turha ellei sitten mennä tänä vuonna vielä yrittämään loppukoejälkeä jonnekin. Ensi vuonna nimittäin ei pimeää peruskoejälkeä tarvitse enää suorittaakaan, eli loppukokeisiin viimeistään ensi vuonna sitten. Sitä kohti treenaamaan sitten vain.