Eilen pistäydyttiin tyynessä ja vilpoisessa säässä jäljestämässä.

Lommolle oli vähän turhan haastava jälki, tarkoituksena oli loiva siksak, mistä tulikin jyrkkä siksak ;) Penikka suoriutui siitä kyllä ok, muutaman kepin yli mentiin, mutta muutama kyllä ilmaistiinkin, uusi keksintö oli ilmaista keppi siten, että ensin se otettiin suuhun ja sitten käytiin maahan. No tämä on ainakin varma tapa, että minä huomaan kepin. Jäljestys oli pääosin suht hyvää, kulmissa vähän meinattiin hukkua, kun ei niitä jyrkkiä kulmia ole harjoiteltu... Mutta Hertalta aiheellinen huomio, että ei Lommon tarvitse vielä tuollaisia osata jäljestää, sehän on vasta lapsi. Eli otetaan askel taaksepäin ja harjoitellaan lisää perusjäljestämistä. Namien kanssa ja erilaisia alustoja, kulmia ja keppejä.

Rutulla oli ehkä n. 500m jälki, jolla oli 9 keppiä. Jäljellä oli muutama hauska yllätyskulma, mutta Ruttu meni kuin juna, vauhtiakin oli aika reilusti. Yhdestä kulmasta se meni yli, mutta etsi hienosti jäljen uudelleen, muut kulmat meni jälkeä pitkin. 6 keppiä se nosti itse, kahdelle jouduin palauttamaan, että ilmaisee, ja yhden yli mentiin puhtaasti kun en huomannut kepin merkkiä ajoissa. Hieno oli myös huomata Rutun into jäljelle, sillä vähän ennen puoliväliä se kiersi pystyyn lahonneen pienen puun, joka kaatui liinan vetäessä, osittain Rutun päälle. Sitten liina kiristyi jonkun oksanpätkän ympärille, minne väliin jäi myös Rutun häntäkarvat tiukasti. Hetki meni selvitellessä koiran, puun ja liinan aiheuttamaa sotkua, ja vaikka Ruttu meinasi hermostua irrotusvaiheessa, irti päästyään se vain jatkoi jäljestystä ilman ongelmia! Kaiken kaikkiaan hyvä treeni. Ja ensi viikolla sitten nurmelle harjoittelemaan, metsässä homma kyllä onnistuu.