Sinnikkäimmät jäivät vielä pimeän tullessa jäljestämään viimeiset jälkensä, kun muut lähtivät jo... Lommolle olin suunnitellut vain suoran jäljen, johon tehtiin 2 harhaa, n. 40 min tuoreempia kuin jälki. Jäljellä oli nameja 3-5 askeleen välein. Mitään muuta jippoa ei jäljellä ollut, mutta hieno oli nähdä selkeät reagoinnit harhoihin. Ensimmäisen tarkisti menosuuntaan vajaan koiranmitan, palasi itse pian jäljelle ja jatkoi jäljestystä. Toinen olikin jo kinkkisempi, sillä harhajäljet olivat saman ihmisen tekemät. Nyt haju oli tuttu, ja harhaa piti tarkistaa sekä takajäljen suuntaan, että menosuuntaan. Kovasti pikkuporokoiran aivot raksuttivat kun rajoitin harhalle menoa liinasta. Lopulta parin kiepin jälkeen palasi jäljelle, josta löysikin namia melkein saman tien, aika hyvään ajoitukseen tuli vahviste! Loppuesineen ilmaisi mainiosti.

Rutulla oli jokseenkin haastava jälki, sillä molemmpilta puolilta (vähän liian) läheltä kulkivat useat tuoreet paluujäljet muilta jäljiltä. lisäksihän jäljellä  oli lyhyin välimatkoin keppi-kulma-keppi-kulma, yhteensä 8 keppiä eli tapahtumia jatkuvasti. Melko märkä (vetinen) peltokohtakaan ei varmaan auttanut asiaa... Mutta pörrö selvitti tehtävän aika mallikkaasti ja ohjaajakin huomasi kulmien merkkaukset, ja osasi pysähtyä, jos merkkauksen jälkeen koira lähti tarkentamaan. Kahden kepin ohi koira meni (ei kulkenut aivan jäljellä). Kulmat merkkasi selvästi, mutta tuoreet vahvat hajut molemmin puolin jälkeä vetivät puoleensa. Hirveästi nenä kuitenkin teki töitä ja 5 keppiä ilmaisi oikein mallikkaasti, viimeiselle kepille jouduin palauttamaan (pyysin jäljestämään pätkän uudestaan). Olosuhteisiin nähden olin kuitenkin tosi tyytyväinen, sillä ainoa isompi hukka tuli hyvin märässä kohdassa reunassa lähellä häiritseviä jälkiä. Tästäkin löysi lopulta kepin, jolta jatkoi matkaa oikein tarkasti. Ehkäpä Rutullekin tehdään harhajälkiä seuraavalla kerralla.