Perjantai ja lauantai vietettiin Lommon kanssa Kuopiossa Pelastusopiston järjestämällä kurssilla "perusteita pelastuskoiratoiminnasta". Kurssi keskittyi raunio- ja rakennusetsintään, mikä meille olikin hyödyllistä kun ohjaaja on aika noviisi noissa hommissa. Paljno tuli oppia, aika paljon vanhan kertausta mutta paljon myös uutta asiaa. Ja hyödyllisintähän aina on käytännön harjoitukset ja toisten koirien ja ohjeejien toiminnan seuraaminen.

Perjantaina lähinnä käytiin läpi teoriaa sekä Suomen varautumisjärjestelmästä, että rakennus- ja raunioetsinnästä. Käytiin illalla myös tutustumassa harjoitusalueeseen, pääsivätpä koirat myös kiipeilemään esteille ja vaikeille alustoille hieman. Innolla odotettiin lauantain käytännön harjoituksia.

Lauantaiaamu aloitettiin palkkaamisen harjoittelulla, käytiin läpi niin patukalla, pallolla kuin nameillakin tapahtuvaa palkkausta. Etenkin pallopalkkauksen ajatus oli mielenkiintoinen, sillä pallo "ladataan" jo etukäteen, ja kun se on ladattu, koira palkkautuu jo pelkästä pallon saamisesta ilman valtavia saalisleikkejä tai muuta säheltämistä. Sitten jakauduttiin kahteen ryhmään, toinen raunioille, me aloitimme rakennukselta Kimmon kanssa. Koirakot laitettiin "kokemusjärjestykseen", Lommo oli jo kakkosena sillä monilla ei rakennusetsinnästä ollut paljon kokemusta. Aloitettiin ilmaisuharjoituksella, ilmaisu oli aika tiukassa ja haukut vähän huonoja, mutta onneksi ilmaisu parani päivän mittaan huomattavasti. Lommo merkkasi rakennuksen kellarissa olevan maalimiehen jo tullessaan alueelle, luulin että se hinkuaa kivojen ihmisten luo enkä osannut lukea koiraa... Aloitettiin kiertämällä rakennus, puolet mentyämme Lommo ryntäsi samalle nurkalle häntä pyörien, minne oli jo heti aluksi merkannut. Sanoinkin, että avaisin kellariluukun nyt, jos sen saisi auki. Mentiin kuitenkin rakennukseen sisälle, Lommo kävi ensin tarkistamassa yläkertaa omin päin, (haju luultavasti kylmässä rakennuksessa nousi ylöspäin portaikossa), sitten mentiin alakertaan mistä se löysi maalimiehen juuri samasta kohdasta, mistä oli ilmaissut jo ulkopuolelta. Hyvä pikkuinen!

Toinen setti rakennuksella oli uudessa rakennuksessa, alkuun näytti, ettei hajua tule oikeastaan mistään (keskikerros oli alueena. Lopulta tuulenpuuska toi selvästi hajun puoliksi avoimelta varastolueelta, siellä Lommo tarkenteli ja lopulta meni maalimiehen luokse. Se kävi maalimiehen tykönä kerran, ei oikein "uskaltanut" hypätä laatikoiden yli, mutta lopulta hyppäsi ja ilmaisi. Se oli aluksi ilmaisussakin ollut vähän varovainen, joten luultavasti myös pieni kierros löydön jälkeen oli myös epävarmuutta ja pientä jännitystä.

Sitten siirryttiin raunioille Lean kanssa. Ensimmäinen maalimies oli romahtaneen rakennuksen alla. Ihanaa, kun koira ilmaisee niin selvästi elekielellä hajun, ettei tarvitse arvailla tai miettiä. Se eteni rauhallisesti raunioilla, tarkisti tarkkaan kaikki paikat ja lopulta sai hajun toisessa laidassa rakennusta. Haju nousi selvästi seinille, se kävi vinkuen molemmin puolin seinää tarkistamassa ja lopulta vähän ilmaisikin seinälle. Menin huutelemaan maan alle, ja kun sieltä vastattiin, Lommo alkoi huomata, että siellähän se maalimies on, maan alla. Sitten haettiin viemäriputki, jossa maalimies oli, Lommo meni sinne rohkeasti ja reippaasti.

Toinen harjoitus tehtiin rivitalolla, maalimies meni yhteen koppiin, koira lähetettiin etsimään, minne. Lommo sai hajun hyvin, tarkensi vähän, ja lopulta haukkui innokkaasti yhden oven edessä. Tämä meni oikein mallikkaasti. Viieminen harjoitus oli toinen umpipiilo, mikä meinasi mennä joksemiseksi, haju ilmeisesti pyöri vahvasti kun ei meinannut Lommo saada tarkennettua. Lopulta kun hajun lähde löytyi, se taas ilmaisi aika kivasti! Eli ilmaisutreeneissä umpipiiloja.

Penikka oli pätevämpi ja paremmin hallinnassa kuin olisin uskonutkaan, olin tosi tyytyväinen sen työskentelyyn koko viikonlopun ajan. Valitettavasti raunio- ja rakennustreenejä vähemmän tulee tehtyä, mutta kyllähän taas tuli hyvää muistutusta hajun etenemisestä ja etsintätaktiikoista, mitä myös maastoon voi soveltaa. Treenit jatkuu, ja ehkä pikkuinenkin joskus pääsee kokeisiin asti...