Eihän tässä näin pitänyt mennä... Ennen koetta olin kovasti kahden vaiheilla mennäkö vai eikö mennä, kun Lommon juoksut ovat juuri parhaimmillaan. Lähdin kuitenkin kokeilemaan toimiiko koira, ja toimihan se koulutustunnus BH:n arvoisesti!

Kuva: Henna Kyllönen

Eihän tässä näin pitänyt mennä... Ennen koetta olin kovasti kahden vaiheilla mennäkö vai eikö mennä, kun Lommon juoksut ovat juuri parhaimmillaan. Lähdin kuitenkin kokeilemaan toimiiko koira, ja toimihan se koulutustunnus BH:n arvoisesti!

Edelliset päivät olin malttanut pitää treenitaukoa vaikka kenraaliharjoitukset menivätkin vähän heikosti. Koira oli into piukassa mikä kieli hyvää.

Aloitettiin paikkamakuusta, numeronamme oli 10 (oli toinenkin juoksunarttu, jonka kanssa suoritettiin). Paikkamakuu meni niinkuin treeneissäkin. Se oli rauhallinen ja ensimmäisellä käskyllä sekä maahan että istumaan. Seuraaminen hinassa meni aika kivasti, mukaanlukien henkilöryhmä. Puutteitahan on täyskäännöksissä ja vaikka missä muussakin, mutta osaamistasoon nähden aika hyvä. Vapaana henkilöryhmässä Lommo sitten oli kai ruvennut rapsuttamaan ja muutenkin jäi matkasta (ehkä sen verran pitäisi katsoa, että koira tulee mukana...). Myös seuraamisessa se jätätti välillä varmaan pari metriä, J-lenkillä se jo näytti siltä, että minkä takia tätä nyt vielä pitää mennä, mitä teen väärin. Jäävät menivät kuitenkin hienosti, luoksetulossa tosin jäi seisomaan (mutta tuli kuitenkin aika lähelle!) mutta kyllähän siinä vaihessa tiesin että tottisosuus pitäisi olla läpi.

Kaupungissa mentiin sitten normaalisti, häiriökoirana olleelle Rasalle kyllä piti heiluttaa häntää ja haukahtaa että moi kaveri, mutta se ei nyt läpipääsyä estänyt. Näimpä mulla on täällä koira, joka rupeaa treenaamaan ensi kesän peko-kokeita varten!