Eilen käytiin tekemässä kevään ensimmäiset jäljet metsään. Lommollehan jälki oli ensimmäinen metsäjälki ikinä. Lommolle teinkin helpon n. 60 askelta jäljen suht suoraan (normaalia metsään kuuluvaan kiemurtelua) ja kylvin kyllä jäljelle nappuloita (jätin jo usean askeleen välejä) mutta ei se niitä syönyt. Lommo jäljesti kuitenkin rauhallisesti ja pääosin nenä maassa, joten metsäjälkidebyyttiin pitää olla tyytyväinen.

Ruttu sai vaativan harhajälkiharjoituksen, sillä metsässä oli samalla iltarastit ja metsä kuhisi suunnistajia jäljenteon aikaan. Onneksi jälki oli kuitenkin merkattu. Jälki nousi hienosti lyhyeltä janalta, Ruttu tarkisti takajäljen, ja lähti sitten määrätietoisesti etenemään oikeaan suuntaan. Ensimmäisestä kepistä mentiin ohi mutta seuraavat kepit Ruttu merkkasi selvästi. Toiselle tosin jouduin vähän pitämään vastaan liinasta, että kävi istumaan. Yhdeltä kepiltä Ruttu lähti suoraan harhajäljelle, mutta siitä huomasi selvästi, ettei se ole nyt varma asiasta. Minun vain olisi pitänyt odottaa rauhassa että hakee uudelleen oikean jäljen, eikä lähteä harhalle mukaan. Hyvin Rutusta taas näki, kun se löysi oikean jäljen. Myöhemmin tuli myös toinen hukka, ja Ruttua piti vähän auttaa oikeaan suuntaan, että jälki taas löytyi. Kiva kuitenkin huomata, että koira on niin hyvin luettavissa, ja keppien merkkauskin oli pääosin hyvää ja melko selvää. Pikkutyttö oli selvästi ylpeä itsestään kun pääsi jäljen loppuun!