Kevät saa aina aikaan uuden intopuuskan näissä koirahommissa. Talvella tuli treenattua luvattoman vähän osin raksahommien osin Tomin pitkien työpäivien takia. Nyt on kuitenkin käyty sekä tokohommissa että metsässä viikoittain.

Eilen oltiin Ipan kanssa Ninan ohjauksessa vapaamuotoisesti. Lommon kanssa tein ensin seuraamista aiheena täyskäännökset. Ja niissähän olikin ajateltavaa. Lommo väistää minua, kun teen käännöksen (osunut jonkun kerran jalalla siihen kun se on ollut kiertämässä) eli muutetaan askellusta pienemmäksi ja palkataan käännöksessä, ei suoralla käännöksen jälkeen.

Sitten luoksetulon loppuasentoja (sivulletuloja). Nämä ihan hyviä, ei huikeita mutta ok. Vapauttelin niistä palkalle ruutuun, mistä vähän sainkin mietittävää. kannattaako näin tehdä/miksi tekisin niin. Eri asia vapauttaa "eteenmenoon" kuin ruutuun. Etenkin tuollaisen koiran kanssa joka ei sovella tai ole kekseliäs.

Ihanasti Nina sanoikin, että ei Lommo ole mikään tyhmä, mutta se on niin herkkä että sen itsetunto ei riitä siihen että se yrittäisi hirveästi. Siksi sen pitää tietää, mitä pitää tehdä, sitä pitää kannustaa ja olla sitten mustavalkoinen tekemisessä. Ei yllätyksiä. Tämähän onkin Lommon kanssa niin totta. Siksi meidän pitäisi pitäytyä kaavoissa eikä soveltaa tai kikkailla. eli ehkä palkkapurkille juokseminen tehdään tästä lähtien muualle kuin ruutuun ja ruututreenit ovat sitten erikseen.

Yhden kerran tehtiin pitkä ruutu palkkapurkille ja sitten autoon. Toisella pätkällä tehtiin kaukoja, istumiset meinaavat jäädä vajaiksi, joten niihin apuja. Ei taaskaan hyväksytä vajaata vaan palkataan kunnollisesta. Maahanmenot loistavia.

Lopuksi tehtiin pari jäljennostoa, menivät kuin elokuvissa. Eikä haitannut että kaksi ihmistä ja koira olivat kulkeneet meidän jäljen yli, pienellä tarkastelulla jälki jatkui ja esine löytyi. Hyvillä mielin kokeeseen sunnuntaina.