Lauantaiaamuna oltiin lappalaisten kanssa Pieksämäellä jäljestämässä pellolla. Pelto oli haastava lyhyt sänkityyppinen, ja yöpakkasten ansiosta pohja oli vielä jäässäkin.

Lommolle tein suoran jäljen, n. 60 askelta, ja se sai vanheta puolisen tuntia. Aluksi Lommo ei ymmärtänyt, että tuollaisellakin alustalla voi jäljestää, mutta muutaman avustuksen jälkeen alkoi nenä käydä ja jäljestäminen muistui hienosti mieleen. Lopussa pentu pystyi keskittymään jälkeen vielä silloinkin, kun oli jo huomannut namipurkin, mistä olin oikein ylpeä. Jälki vain meinasi olla hivenen liian pitkä, olisi saanut loppua jo siihen, kun jäljestäminen sujui keskittyneesti ja taitavasti. Ensi kerralla sitten... 

Rutulle tehtiin 8 kepin jälki pellolle, melko pitkä jälki joka teki ison kaarroksen. Se vanheni n. 1,5 h. Jäljestys meni hienosti, vieläkin oli aika reipas vauhti päällä, mutta nenä pysyi maassa suht mukavasti. Kepeillä istumista pitää vieläkin odottaa, mutta nyt merkkasi kepit aika selvästi  yhtä lukuunottamatta. Tälle eläimelle tehdäänkin seuraavaksi useampi lyhyt jälki joista jokainen loppuu ensimmäiseen keppiin ja merkkauksesta superpalkka. Pitäisiköhän ottaa samaan treeniin vähän janaharjottelua...?

Viikonloppuna mennäänkin sitten hakemaan uusia tuulia jäljestämiseen, kun mennään mejä-kurssille. Kivaa!