Sunnuntaina sitten harrastettiin rakennusetsintää A-Rehulla. Lommo aloitti hirveällä innolla, alku meni ympäriinsä hepuloidessa, mutta pian se sai hajun maalimiehestä ja ryntäsi sen luo. Sitten juostiin vauhdilla siten, että ohjaaja kadotti koirankin näköpiiristä, tämä oli ehtinyt tarkistamaan kellaria omine nokkineen. Toinen maalimies kylmiössä olikin haastavampi, sillä haju kantautui ilmastointia pitkin toiselle puolelle keittiötä. Sitten lähdettiin tutkimaan keittiötä tarkemmin ja löytyihän se ukko sieltä kylmiöstä.

Ensimmäisenä Ruttu merkkasi, että kellarissa olisi joku, mutta maalimiestä ei kuitenkaan löytynyt. Ensimmäisen maalimiehen se löysi toisesta kellarista viimeisen oven takaa, aika haastavasta paikasta. Yläkerrassa se tutki tarkasti ja toiseen pukuhuoneeseen mennessä se merkkasi selvästi jälleen, että täällä on. Taas ilmastointi teki tepposet, ja haju kulkeutui pukuhuoneen toiseen päähän, ja selvästi koira ei ymmärtänyt, miten ihminen voi siellä ilmastointiputkissa olla piilossa. Siellä se kuitenkin ilmaisi. Jouduttiin auttamaan aika paljon, että se ukko löytyi. Kolmas ukko mentiin etsimään sieltä ensimmäisestä kellarista, ja luultavasti Ruttu oli melko väsynyt, sillä se ei oikein saanut oven takana piilossa olleesta ukosta hajua. Olisi pitänyt etsiä paremmin ensimmäisellä käyntikerralla, kun se kerran merkkasi paikan niin selkeästi. Ohjaaja oppii näköjään myös kantapään kautta...