Olipahan taas vähän turhan aktiivinen sunnuntai...

Päivällä kävin tallaamassa jäljet molemmille koirille, että kerrankin saadaan vähän vanhempia jälkiä ajettua.

Illansuussa sitten lähdin tottiskentälle Emmin ja Benitan kanssa, ja tarkoituksena ottaa vaan esteet ja eteenmeno, mikä ei ollutkaan ihan niin yksinkertaista ;) Ensin kuitenkin paikallaolo, en käynyt palkkaamassa Ruttua välillä ollenkaan, se oli tarkkaavainen mutta rauhallinen. Olin oikein tyytyväinen. Käytiin viemässä eteenmenopalkka ensin uuteen suuntaan ja sitten esteille. Hypyt menivät hyvin, otin pari lämmittelyhyppyä ja sitten korotin melkein metriin. Jostain syystä siihen ei Rutulla askel sopinutkaan, vaan se kolautti takajalat aika kovasti esteeseen. Otin korkeudesta reilusti pois, mutta kyllähän se silti aristeli (meidän pehmokoira). saatiin kuitenkin lopetettua hyvään suoritukseen. A-estettä Ruttu sitten arkaili myös, laskettiin se sitten niin alas, että Ruttu varmasti uskalsi sen ylittää. Sitten se tulikin muutamat kerrat niin reippaasti yli ja viimeisellä kerralla ihan omine lupineen. Muistutus siitä, että se on meillä vielä alkutekijöissään, ja pitää vaan saada varmuutta ja rohkeutta noihin esteisiin ennen kuin ruvetaan etenemään. Ettei treenit olisi menneet suunnitelmien mukaan, myös eteenmeno uuteen suuntaan osoittautui mahdottoman vaikeaksi. Mitähän tälle tekisi...? Ruttu ei muistanut lainkaan purkkia, joka oli jätetty kentän laitaan, vaan yritti lähteä aivan vastakkaiseen suuntaan. Käytiin purkilla, ja vieläkään se ei tajunnut, että purkille pitää juosta. Lopulta lähetin sen niin läheltä, että se tajusi lähteä eteenpäin, vieläkin vähän miettien, että mikäs juttu tämä on. Ilmeisesti joka kerta siis pitäisi eteenmenosuunta vaihtaa kotikentällä, että eteenpäin lähteminen varmistuisi.

Lommon otin kentälle, kun Virna oli vielä esteillä, ja kaikkien yllätykseksi se jaksoi keskittyä ja seurata aika mukavasti! Sitten hypittiin esteitä, aluksi Lommo ei hoksannut, että Emmi kävi tiputtamassa purkkiin esteen taakse nameja, vaan ryntäsi Emmin luo. Muutaman toiston jälkeen se kuitenkin tajusi mikä on homman juju, ja saatiin onnistunut lopetus. A-este oli hankalampi, kuin muistin, lopulta ohjaamalla ja siten, että Emmi houkutteli esteen päällä, saatiin muutama helppo ja mukava ylitys. Lopuksi sitten leikittiin.

Tottistelun jälkeen mentiin ajamaan jäljet, jotka olivat vanhentuneet n. 7h tuulisessa ja aurinkoisessa säässä. Lommolle jäljen nosto oli vähän hankala, mutta se lähti keskittyneesti ajamaan, kun tajusi, että jälkihän siinä todellakin menee. Ensimmäisen esineen se meinasi kiertää, autoin sen esineelle, että se sai palkan melko pian jäljen nostosta. Ensimmäisen kulman Lommo ylitti, mutta etsi reippaasti jälkeä uudelleen. pian kulman jälkeen tulikin palkka jäljen löytämisestä. Ojan ylitys meni hienosti, mutta sen jälkeinen esine ei haissut nokkaan, se ohitettiin heinikossa reilun metrin päästä. Tiheässä kuusikossa Lommolla meinasi usko loppua ja se meinasi turhautua kun jälkeä ei meinannut löytyä. Kusikon jälkeen alkoi kuitenkin heinikko, missä Lommo jälleen pääsi jyvälle ja loppu meni mainiosti. Jäljen haastavuuteen nähden Lommolla oli kuitenkin hienoja pätkiä ja pääosin se teki hyvin töitä.

Rutulla ei mennytkään ihan niin hyvin. Jäljen nostoa tuli häiritsemään mopoilija, joka päristeli tiellä edestakaisin. Jälkeä ei meinannut löytyä, ennen kuin isommalla kaassoksella Ruttu löysi takajäljen. Kehotin sitä jatkamaan oikeaan suuntaan, ja näytti siltä, että se pääsi jäljelle, mutta sitten se taas hukkui ja Ruttu lähti aivan väärään suuntaan. Taas yritettiin nostaa jälki (löysin kepin, joten yritettiin nostaa jälki siitä ), hetken Ruttu ajoi jälkeä, mutta hukkasi sen taas. Näytti siltä, ettei se saa jälkeä ajettua, joten mentiin jäjen loppuun (onneksi olin merkannut kohdan mistä tulin ulos!) ja nostettiin jälki siten, että Ruttu jäljesti muutaman metrin ja löysi kepin. Häiriötä taisi haiheuttaa samalle alueelle Hukalle tallaamani torstainen jälki, mahdollisesti myös Rasan reilun viikon vanha verijälki. Ja keli oli kieltämättä haastava ja jälki melko vanha. Seuraava jälki pitää kyllä olla vieraan tekemä, hyvin merkattu ja tarpeeksi tuore, jotta saadaan Rutulle oikea onnistuminen. Ja sitten taas voisi yrittää tuollaista vanhempaa jälkeä.

Olisinpa tarvinnut jonkun seuraksi metsään siinä vaiheessa, kun alkoi epätoivo iskeä ;)