Kouluttajana oli Katri Ristimäki, viikko sitten suomen mestaruuden voittanut rallytokossa...

Vekki oli ensimmäisellä treenikierroksella lauantaina hyvin oma itsenä. meillä oli ALO rata, mikä alkoi tosi kivasti, ja olin ajatellut että palkkaan sen pujottelusta, joka oli n. neljäs kyltti. Vekin vire kuitenkin herpaantui juuri ennen sitä, ja sitten sinniteltiin sen kanssa, että en ehtinyt palkata ja sitten koiran tekemisen taso laski. Note to self; muista palkata treeneissä heti alussa, lähdön jälkeen tai ensimmäisen kyltin jälkeen jotta saadaan hyvä alku radalle. Tässähän olisi pitänyt tajuta ottaa seis, aloittaa rauhassa uudelleen eikä vaan puskea seuraaviin tehtäviin huonolla tekemisellä. Ja jos palkataan namilla, niin voi pysätyä odottamaan namin mussutuksen ja jatkaa sitten vasta, ettei seuraavaan kyttiin tule törmäystä.

Toisella treenikierroksella harjoiteltiin liikkeellelähtöjä ja kontaktin pitämistä. Ensin kontaktia ihan sivullaolossa ja palkattiin siitä. Sitten muistettiin ottaa "tässä"-sana käyttöön, jotta kontakti pysyy myös liikkeellelähdössä. Sitten palkattiin satunnaisesti 1.-5. askeleen kohdalla. Vaste oli hyvä ja Vekin keskittyminen timanttia. Sitten lisättiin haastetta, että Katri alkoi tehdä häiriöitä ja silti piti pitää kontakti ja kuunnella minua. Toimi hyvin.

Sunnuntain treeni aloitettiin taas kontaktin vahvistamisella ja meille oli pari radan pätkää. Kesittymine oli hyvä ja palkkasin paljon, mutta silti spiraali vei Vekin nenän maahan ja keskittyminen laski. Ja sitten tuli haukku, kun pyysin tästä korjaamaan. No tuumaustaulloa koira häkkiin ja pohdittiin, että yllätän koiran esim maahanmenolla tai peruutusaskeleella kesken spiraalin/pujottelun jotta Vekki tajuaa, että koko ajan pitää kuunnella. Samoin kylttien välissä voin tehdä vaikka jalkojen läpimenon, niin kylttien väleillekin tulee arvoa. Lopuksi vielä treenattiin askelta oikealle, aluksi piti vähän muistutella, mutta sieltä se sitten tuli nätillä tekniikalla kun ensin vähän autoin namilla.

Jatkoon ajatukset:

- Ensin virittelyksi riittää hienosti kontaktin vahvistaminen, muutamat liikkeellelähdöt hyvässä kontaktissa. Ei liikaa innostamista.

- Siirtymät minimiin tai namittamalla. Ei vielä kestä sitä että ei "suoriteta jotain tehtävää"

- Ratatreenissä palkkaus heti alkuun. Sen jälkeen vasta palkatonta pätkää.

- Spiraali, pujottelu, yllätä koira jollain tempulla ja palkkaa siitä

- Pysähdy palkkauksen ajaksi. Ei ole kiire jatkaa.

Viikonlopun kantavana teemana oli motivaatio, koiran keskittyminen ja koiran ja ihmisen yhteistyö. Paljon puhuttiin siitä, että koiraa haastetaan ja rikotaan kaavaa, mikä tekee koiralle hommasta mielenkästä. Samalla se tsemppaa, saa palkkaa tsemppaamisesta jolloin se haluaa tsempata vielä enemmän. Eli koiran sisäsyntyistä motivaatiota ruokittiin, eikä yritetty kasvattaa motivaatiota palkkaa kohtaan. Ja yllättävästi tämä toimi aivan mahtavasti kaikkien koirien kohdalla. 

Ruoste aloitti kentälletulon sillä, että se nuuskutteli ja katseli maisemia. Jos olisin ollut yksin, oisin ollut jo ihan hermona että "tää vaan nuuskii ja ottaa kaikesta häiriötä. Vahvistin kuitenkin muutaman vilkaisun, ja lopulta kontakti alkoi parantua. Sitten tehtiin temppua, että kädet nousi sivulle, ja koira vaan piti kontaktia. Jari huomautti, että tämä toimii kuitenkin ns. käsiapuna koiralle, että ota kontakti, eikä siis liitykään koiran sisäiseen motivaatioon, että kontakti paranee. 

Ruoste kävi pienellä tauolla, ja tuli takaisin. Palkkasin ohjeiden mukaan parista kontaktista, ja sitten rupesin pyytämään temppuja eli käytöksiä. Kontakti-maahan-kontakti-palkka. Kontakti-maahan-kontakti-kieppi-palkka. Kontakti-sivulle-kontakti-kieppi-kontakti-maahan-kontakti-palkka jne. Eli aina kontaktista käytöksen jälkeen palkka, ei niinkään käytöksen tekemisestä. Ja kappas, koira ei häiriintynyt mistään, keskittyi vaan hurjan hienosti. 

Kiitos kuvista, Petri Hallberg

Ensimmäinen jälki oli peruskauraa, pellolla suora, jonka alussa oli nameja 3-5 askeleella ja sen jälkeen ei ollut, Muutaman kymmenen askeleen välein n. koiran mittainen porras sivuun, jotta joutuu pitämään jäljestä huolta. Ruoste nakutti menemään, meni sen verran reippaalla vauhdilla että portaat menivät vähän ohi, mutta hyvin korjasi ja tarkensi.

Toinen jälki oli Sannan ja Leinon kanssa yhtä aikaa ajettu jälki, joka kulki rinnakkain, meni pari kertaa ristiin, ristiinmenojen jälkeen sekä lopussa esine (yhteensä 3). Jäljellä ei ollut nameja. Ruoste häiriintyi vieressä hommia tehneestä Leinosta yllättävän vähän, ja keskittyi jälkeen aika hienosti. Ekaa risteystä, josta Leino oli mennyt, joutui vähän tarkistelemaan, seuraava risteys meni ihan huomaamatta. Esineet se merkkasi todella selvästi (toki niissä oli pieni namipurkki), ja Hertan avustuksella tajusin, että miksi vaatisin muuta ilmaisua, kun esineen merkkaus on niin selkeä. Katsotaan, tuleeko sinne lopulta sitä maahanmenoa/istumista vai mennäänkö pysähtymisellä. 

Lisäksi Hertta näytti hyvän pikkutreenin, jossa esineen tarkennusta naksutettiin ja palkattiin ihan muualla kuin jäljellä. Eli pinikokoinen esine nurmikkoon, ja kun koira löytää, naksu ja nami. Tätä pitää tehdä, jotta esineiden arvo ja mukavuus tulee taas esiin. Kyllä jäljestys oli mukavaa!

1.8. Oltiin Mari-Liisa Mäki-Ullakon leikkikoulutuksessa. Paljon hyvää teoriaa leikkimisestä, mutta käytännössä kuuma keli + mun oma mielentila vaikutti niin, että me ei Ruosteesta saatu parasta leikkipuhtia esiin. Tästä jäi päällimmäisenä konkreettisina ajatuksina se, että 

1. Leikkimistä pitää treenata. Kun koira tietää, mitä tahdotaan, se on vähemmän häiriöherkkä 

2. Oma mielentila

Eli kun mulla on kerran koira, joka osaa ja tykkää leikkiä monilla tavoilla, niin rakennetaan sitä kestävämmäksi ja selkeämmäsi koiran kannalta. Sekä vetoleikki, kahden lelun leikki että jahtaamisleikki tulevat meillä kyseeseen.

Toinen tyyppi oli lastauslaiturilla pienessä välissä. Tuuli painoi varmaankin hajua syvennyksen toiseen reunaan, kun siellä koluttiin kaikki laiturin aluset tarkkaan. Myös jälkitreenien pohjalta selvästi mentiin maavainuisesti. Lähempänä maalimiestä haju oli kuitenkin ylempänä ja taisi Ruoste aika omatoimisesti myös löytää portaat joita kiivetä ylös laiturille. Jälleen hyvät ilmaisut ja päivän hommat oli siinä (oli myös melko kylmää, joten hyvä ettei autossa odottelua tullut tuntikausia). 

Paikkana oli koulun piha, tuuli oli kohtalainen ja lunta sateli vähän. Oikeasti lunta tulikin sen verran että jäljet olivat jo pääosin peittyneet kun puolen tunnin vanhalle jäljelle mentiin. Olin onneksi lukenut meidän osaamisen oikein, ja pyysin namittamaan jäljen. (1-5 askeleen välein). Loivaa S:ää ja 4 esinettä. Alku lähti hirveällä innolla ja vauhtia oli liikaa. Jouduin jarruttelemaan ihan tosissani (ja yritin pitää sen pehmeänä kuitenkin). Onneksi namit vähän jarruttivat. Esine löytyi ja siitä puuskutettiin eteenpäin. toisen esineen jälkeen jälki vähän hukkaantui, ja luin koiraa ihan väärin (yritin itse jäljestää silmillä) kun koira veti minut esineelle. Yhdessä välissä tuuli kurjetti karkkipaperia, joka ei liittynyt jälkeen itenkään mutta teki hirvieän häiriön mistä ei meinattu päästä yli (olisiko pitänyt päästää tsekkaamaan paperi, en osaa sanoa...). Keskittyminen ei riittänyt, esineilmaisu oli vähän epävarmaa (oli kyllä pienempiä jälkiesineitäkin kuin koskaan)  ja selvästi jälki oli ekaksi lumijäljeksi vähän liian vaikea. 

Tästä "viisastuneena" tein uuden saman tyyppisen keskiviikkona. Pieniä esineitä 4, loivasti mutkitteleva jälki parkkipaikalla. Nyt oli tyyntä ja ei satanut lunta. Vanheni n. 20 min. Silti tuntui että jäljestys oli vielä epävarmempaa kuin maanantaina (vaikka namiakin oli enemmän). Ruoste "mukatekitöitä" eli nenä kävi kyllä, mutta jälki hukkui kuitenkin usein. Esineet eivät myöskään meinanneet nousta.

Eli ehkäpä seuraavaksi a) pelkkää lumijälkeä, namitettuna. Lyhyt vanhentaminen (10-15 min?). Ensin voisi koittaa suoraa ja sitten vasta ruveta mutkittelemaan. Ehkäpä kahdella liinalla kokeilu (rauhoittuuko jäljestys?) b) esineitä jäljelle, jossa ei ole nameja. Ensin pienet namipurkit mukaan vahvisteeksi. Naksutukset esineestä. Pienennetään ja vaikeutetaan esineitä pikku hiljaa. Nyt lumiaikana helppoa saada esineitä lumen taakse piiloon niin ei jäljestä silmillään. Teenkö näitä vuorotellen, vai teenkö ensin kuurina esim. lumijälkeä ja sitten esineitä. Lunta näyttäisi riittävän vielä varmasti jokusen viikon joten hirveä hoppu tässä ei ole ja treenit helppo toteuttaa ihan pihapiirissä.

Ekat treenit tauon jälkeen oli sibeluistalon ympäristössä Lahen satamassa. Mahtavasti tyyppi tajusi mitä tehdä ja veti mut ekan maalimiehen luokse vaikken uskonut maalimiehen siinä kohtaa olevankaan. Toista joutui työstämään, mutta hienosti teki hommia uudessa ympäristössä.

Toiset treenit konehallissa onnistui taas yli odotuksien. Ruoste liikkui rohkesti ja järkevästi ja selvästi merkkasi hajun kun se tuli nokkaan, ja tarkensi sitten omatoimisesti ja ilmaisi. 

Kolmannet treenit Vipusenkadulla salpauksen pihapiirissä. Jälleen se etsi omatoimisesti ja alkoi ilmaista maalimiestä jonka en uskonut olevan siinä missä oli. Toinen maalimies oli ritiläkierrepostaiden ylätasanteella, ja Ruoste selvästi maasta ja seinän vierestä merkkasi hajun. Lopulta pähkäiltyään asiaa, lähti jäljestämään metallisia portaita pitkin. Itse, ilman apuja, ilman rohkaisua. N. 1,2 metrin korkeudessa tuli pupu housuun, mutta sitten menin mukaan tsemppaamaan. Juu, koira pystyy näköjään jäljestää metallisia ritiläportaita pitkin. 

Eilen treenattiin tottista maneesilla. Ensin kaikki koirat yhdessä ohitusharjoituksia ja paikallaoloa. Yllättävän hyvä ja palikat kasassa oli tässä. Yksinään otettiin ripeällä tahdilla ne, mitä meinattiinkin. Kosketusalustaa lämmittelyksi. Vähän oli unohtunut, mutta muistui mieleen toistojen kautta. Tätä pitää tehdä alustalla, joka ei ole näin hiennainen, niin saa nameja heitettyä. Sivulletuloja siten, että palkka oli purkissa sivussa. Näitä pitää treenata, niin päästään irti namikädestä seuraamisessa. Into oli mainio. Sitten jäävät, ensin istu ja maahan ripeällä tahdilla sekaisin, sitten seiso käsiavuilla. seiso-treeniä tarvitaan paikassa, jossa saan heitettyä namin (tässäkään en viitsinyt hiekkaan heittää). Lopuksi pitkä luoksetulo niin, että Laura piti liinasta kiinni. Tästä lelupalkka, kun tuli ihan täysillä. Mahtavaa treenata tottista koiran kanssa, joka TAHTOO TEHDÄ TÄYSILLÄ ja on noin innokas. Ja hallinta oli odotettua parempi. Ehkäpä joku kerta en pidä varmuusliinaa enää vaan Tulee ihan muistot Ruttu-koirasta mieleen...

Viimeksi oli ensimmäinen harjoituskoe Luhtikyläntien alueella. Alue oli normaali tallattu 1,5 ha, pitkähkö mutta kapeahko alue. 2 maalihenkilöä joilla oli kyllä purkit mukana jotta varmistetaan ilmaisun onnistuminen. Lähdettiin navakassa myötätuulessa etenemään siksakaten poikkituuleen. Alueen reunasta koira sinkosi vauhdilla ja jäljesteli tallauksia hurjalla innolla. Tuli kuitenkin lopulta takaisn kertomaan, että eipä löytynyt ensimmäisellä pistolla mitään. Mentiin alueen poikki, ja alueen oikeasta reunasta löytyikin maalihenkilö. Oltiin ehkä n. 20 m päässä. Ruoste ei ollut heti alkanut ilmaista, mutta maalihenkilö näytti purkkia ja sitten imaisut olivatkin ihan hyvät, sopivan mittaiset.

Jatkettiin suunnitelman mukaisesti etenemään oikeaa reunaa, ja koira työskenteli tosi hyvin alueella liikkuen, välillä meni ulos alueelta mutta kutsusta tuli takaisin alueelle. Koiran liikuttua hyvin (ja tuulen huomioonottaen) tehtiin seuraava alueen halkaisu n. 70 askeleen päässä edellisestä. Lälleen edettiin aluetta vasenta reunaa, koira liikkui ja teki töitä. Kun lähdettiin halkaisemaan aluetta seuraavien 70-80 askeleen päässä, löysi koira seuraavan maalihenkilön. Aloitti haukun, mutta hengästyneenä sen oli vähän vaikeampaa haukkua (siis hiljaisia ja vähän katkonaisempia haukkuja kuin edellisellä). Ilmaisi toki ja maalimies ei joutunut auttamaan. 16 minuuttia ja molemmat ukot löytyivät, koira ilmaisi ja ennen kaikkea teki töitä ihan mahtavan hyvin.

Eilen otettiin 4 maalimiestä, edellinen lähti aina metsää sillä aikaa kun edellinen palkkasi. Maalimiehet sijoittuivat polun kahta puolta, ehkä n. 10-20 m polulta. Todella positiiviset treenit oli. Ruoste etsi hajua aktiivisesti ja viimeisellä maalilla alkoi jo ilmaista samantien. Haukut on vähän pienehköjä, mutta luotan että ne paranee, kun pääsee homman juonesta kiinni. Oli siellä välissä ihan kuuluviakin haukkuja. Hyvällä mielin kesätauolle ja suunnittelemaan jatkoa.