Jälleen tiistaina oltiin metsässä mukavassa vesisateessa treenailemassa... Lommolla oli 2 ukkelia eksyneenä ja päätin pistottaa tieltä käsin että löytyisivät (olisihan voinut myös partioida, mutta tahdoin nyt vähän tuota pistohommaa vielä muistutella, alueen syvyys ehkä 60 m.

Maastonmuotojen puolesta ensimmäisellä pistolla ei meinannut irrota tarpeeksi pitkälle, jäi pistot nyppylän etupuolelle. Kun sain n. kolmannella lähetyksellä uppoamaan sinne nyppylän yli, saikin hajun ja haukku alkoi kuulua hyvin pian. Haukkui hienosti loppuun saakka, otin haltuun ja päästin sitten palkalle.

Myös toiselle jouduin lähettämään pari kertaa, että upposi kunnolla, ja annoin vähän tukea metsän suuntaan kävellen. Sitten homma olikin helppoa kun oli nenä koiralla päässä. Haukkui kunnes pääsin paikalle ja homma oli siinä. Tyytyväinen koira ja ohjaaja.

Ensi kerralla sitten jälkeä varmaan ja seuraavalla etsintäkerralla mennään partioimalla.

Ollaanhan me treenattu jo kolme kertaa Päijät-Hämeen pelastuskoirien treeneissä enkä oo siitäkään muistanut merkkailla blogiin... Jospas nyt alkais muistaa pikkuhiljaa.

Eilen oli treenit hienossa kalliomaastossa ojineen kaikkineen, mutta lunta oli paikoin vähän turhan paljon, sillein, että reittä myöten saattoi upota. Mutta kyllähän silti pystyy hakuilemaan, pystyyhän?

Lommon treenit meni ekaa kertaa (näistä kolmesta) niinkuin strömsössä. Suunnitelmana oli laiskuuden takia yliheittotreeni (ohjaajan ei tarvinnut rämpiä maalimiesten luokse ), 3 ukkoa, ekoilla maalimiehillä 20-30 haukkua ja viimeisellä hyvästä sarjasta palkka. Ja joka maalimieheltä siis kutsuin koiran luokse.

Lommo selvästi otti alueelle tullessa hajua toiselta puolelta (siltä, missä oli oja, ja meni ojankin yli hienosti hetken mietittyään) mutta eka pisto sinne puolelle ei tuottanut tulosta. Toiselta puolelta kuitenkin nousi ukko, kohtuullista haukkua. Tuli luokse täysillä ja lähti hyvin toista puolta tarkistamaan, ukko nousikin vähän edempää ja paremmat haukut lähti nyt. Ja ettei treeni olisi mennyt täydellisesti, niin seuraavalla pistolla eteni hienosti ja nousi kolmas ukko. Ja kyllä pienen polokoilan itseluottamus nousi kohtisten kun selvisi vaativasta maastosta ja ukot löytyivät.

Se siitä aktiivisesta blogin päivityksestä ;) Pari viikkoa vierähti ja taas P-H Lappalaisten treenit tulivat. Muistin vihdoin suunnitelman jättää palkkapurkit molempiin päätyihin kenttää, ja saatiinkin aika hienoja pätkiä seuraamista siinä välillä ja palkkautumisia purkille. Mutta ensi siis aloitettiin oikealle käännösten hinkkaamisella. Paikalla käännökset tosi tiiviitä, mutta liikkeestä ei vielä niin hyviä. Vahvistetaan ja edetään pikkuhiljaa niin siitä tulee hyvä. Sitten luoksetuloja, aivan loistavia sekä nakkiavulla että ilman. Ja hyvä vauhti muutaman metrin matkalla (unohdin tosin pitkän vauhtiluoksetulon). Vapaamuotoisesti tehtiin sitten kaikki jäävät vahvoilla avuilla, että menisi oikein, ensimmäinen istuminen silti seisomiseksi. Seuraavaksi pitää muistaa tehdä istuminen ensin, kun se tuntuu olevan vaikea. Loppuun siis pitkähkö suora seuraaminene, vapautus palkalle, ja pienempi suora josta eteenmeno jossa maahanmeno (purkki oli tyhjä. Maahanmenossa taisin käyttää ääntä ihan reippaasti, kun kaikki kentällä olijat (sekä koirat että ihmiset) kääntyivät katsomaan ;) Mutta Lommo meni maahan mikä tärkeintä, kun tämä oli ensimmäinen kerta kun maahanmenoa yritän.
Loppuun vielä paikallaolo piilossa. Hyvä, oli liikuttanut yhtä tassua. Lommolla oli hyvä meininki vaikka valeraskaus on pukkaamassa päälle...

Ollaan treenattu hallissa heti lokakuun alusta saakka 1 krt viikossa ja sen lisäksi kotona/lenkeillä ulkona myös. Varkauden helmikuun tokokokeeseen piti ilmoittautua (ja koira olisi kyllä ollut ihan hyvin treenattukin tuota varten) mutta sitten meille tuli pikaisella aikataululla paikkakunnan vaihdos eteen, ja muutto tietysti oli tekeillä jo kovasti kokeen aikaan.

Nyt Peltikorjaamo sitten vaikuttaa Lahden seudulla ja täällä jatketaan treeniä kunhan sopivat porukat löytyvät.

Totta jos puhutaan syksy ja talvi ovat menneet päätä seinään hakatessa koiran motivoinnin suhteen. Aina välillä on koomattu ihan tosissaan, sitten taas saatu hommaa eteenpäin ja taas sitten koomattu. Silloin kun Lommolla on hyvä meininki, se tekee ihan kivasti (mitään tykkiä siitä on turha kuvitella minun osaamisella, mutta ihan sievää ja iloista touhua), mutta kun se raja hyvän ja huonon välillä on niin häilyvä. Enkä tiedä miten palata rajan yli enkä tiedän mistä sinne rajan väärälle puolelle välillä mennään.

Ehkäpä tämänkin takia olisi syytä kirjailla treenejä ylös aina ja miettiä vielä jälkikäteen onnistuneen/epäonnistuneen treenin syytä.

Tavoitteena Lommon kanssa tietysti edelleen peko-puolen koekuosiin saattaminen. Nouto puuttuu, mutta siitä on jo uudelleen motivaatio kerättynä ja treeni pistetty alulle, nyt sitten yritetään kuitenkin naksuttelemalla takaperin ketjutuksella. Jospa se siitä lähtisi etenemään... Sen lisäksi mieleni halajaa toko-hommiin, että sieltä puolelta saisin uusia ideoita ja kokeisiinkin on tarkoitus mennä kunhan tässä keksin missä päin ruuhkasuomea niihin voisin mennä.

Maanantaina oltiin jo P-H Lappalaisten tokotreeneissä, jotka ovat joka toinen viikko. Aloitettiin seuraamisen käännöksillä, hyvä vinkki Lauralta että myös oikealle voi kääntyä vain paikallaan, jolloin Lommon pitää osata tiivistää automaattisesti. Sitten tein "kokeenomaisesti" jäävät liikkeet järjestyksessä seiso-istu-maahan. Istuminen aiheutti ongelmia jälleen, kun ensimmäisellä seisominen onnistui ja palkkasin siitä. Sitten tarjosi aluksi vain seisomista. Vahvistettiin ja autettiin sitten että istumisia alkoi tulla. Eikä koira lannistunut, vaan teki ihan hyvin vaikka tuli virheitä. Lopuksi vähän leikkiä. Ja treenivuoron loppuun paikkaistuminen ja -makuu, menivät tosi hienosti vaikka oli paikkamakuussa piilossakin.

 

Minttu, ikää 1 kk, sekä isosiskonsa Pihla.

Oli antoisa ja motivaatiota kohottava hakukurssi Kuopion takamailla viikonloppuna! Kiitos järjestäjille ja osallistujille mukavasti seurasta!.

Oikeastaa kurssi alkoi jo perjantaina luennolla, jonne en jaksanut lähteä, enkä olisi kunnolla töiden jälkeen ehtinytkään. Täydellä innolla oltiin sitten mukana lauantai ja sunnuntai.

Lauantai aloitettiin ilmaisuharjoituksella. Ensin Lommon ääntä avattiin tien reunassa, haukku oli katkonaista ja vähän epävarmaa. Mutta avaus kannatti sillä pari maalimiestä näkölähdöillä ilmaistiin jo mallikkaasti eikä ilmaisussa ollut oikein katkojakaan.

Iltapäivällä jatkettiin varsinaisella hakualueella . Lommolla ensimmäiset 2 maalimiestä lähtivät näkölähdöllä yhtä aikaa ja seuraavat 2 olivat valmiina. Viimeinen maalimies oli avoimessa teltassa piilossa. Homma tehtiin vähän risteilytyyppisesti, eli kutsuin Lommon pois maalimieheltä, kun namit oli syöty ja maalimies lähti tuomaan sitä keskilinjaa kohti. Pysäytin kuitenkin linjalle ja lähetin aina uudelleen. Kolmannelle pistolle Lommo lähti huonosti, ensimmäinen pisto katkesi n. 10 metrin jälkeen, toinen lähetys lähti ihan sivuun, kolmannella lähti hyvin ja ukkokin löytyi. Mutta muuten pistot olivat mahtavia. Haukku irotsi jokaisella maalimiehellä (myös teltassa olevalla) hienosti. Kyllä pystyi olemaan tyytyväinen pieneen koiraan, ja hyvin se tuntui homman muistavan.

Lommon työskentelyssä ei ollut huomautettavaa, mutta saatiin vahvistusta paljon omille ajatuksille, ja hyviä perusteluja esim. ilmaisun mukaan ottamiselle hyvin alkuvaiheessa. Myös yliheittoja ja näkölähtöjä tehtiin paljon, mikä ainakin omille koirille sopii varmasti hyvin. Uusi idea oli tyhjän tekeminen niin, että koira näkee kun molemmille puolille lähtee maalimies, mutta toiselta puolelta se tuleekin pois, jonne lähetetään tyhjälle.

Sunnuntaina tehtiin treeni, jossa kaikki 4 maalimiestä olivat valmiina (aina 2 kerrallaan). Ensimmäiseltä maalimieheltä otin haltuun ennen lähetystä, mutta seuraavat 2 vaihtoa tein yliheittoina, mitkä onnistuivat mainiosti. Viimeisellä ilmaisu alkoi jo olla vähän katkonaista, mikä pitääkin ottaa huomioon, pisimmät sarjat ensimmäisillä maalimiehillä ja lopuksi voi jo palkata hyvästä sarjasta. Varsinkin kun Lommon treeni oli hyvin intensiivinen kun se koko ajan joko juoksi tai ilmaisi.

Tervehenkinen ulkoilmaharrastus tämä koiraharrastus. Vettä tuli välillä kuin aisaa ja kukaan ei ollut varustautunut kumppareilla, mutta niin vaan jäljesteltiin Joroisissa pelloilla (kiitos Marille peltojen lainasta!).

Merja oli tehnyt Rutulle jäljen jolla oli 4 tuoretta keppiä ja kai n. 4-5 suoraa kulmaa. Valitettavasti jäljet näkyivät märässä pellossa sen verran että ihan sokkona en mennyt, mutta tarkkaa oli kyllä jäljestyskin. Kulmat menivät mallikelpoisesti mutta kepit olisivat jääneet matkalle. Ensimmäiselle kepille en huomannut mitään reagointia, lopuille palautin koiran jäljellä takaisinpäin, että ilmaisisi paremmin, kun huomasin reaktion kepin hajusta. Seuraava Rutun treeni onkin sitten keppitreeni tuoreilla kepeillä joista sitten kunnollista palkkaa eikä namin namia tietenkään jäljellä.

Lommolle tein itse 8 kepin jäljen, jossa oli yksi terävä kulma, 3 suoraa kulmaa ja harhajälki. Terävää kulmaa Lommo joutui pohtimaan jonkin aikaa, kun tuntui, että jälki loppui kulmaan. Teki rinkiä ja ihmetteli. Pian tämän ratkettua olikin keppi palkaksi. Pari seuraavaa kulmaa meni loistavasti, ja kepit nousivat kuin oppikirjassa. Viimeisen kulman läheltä (n. 5 m kulman jälkeen) meni harhajälki, joka selvästi häiritsi, Lommo olisi jatkanut sitä ensin jäljen suuntaan ja sitten takajälkenä kunnes bongasi vihdoin oikean jäljen ja jatkoi sitten sitä myöden. Tietää siis myös Lommon kanssa, että varmuutta tarvitaan harhajälkien ohitukseen. Pitääpä yrittää joku kerta puistossa pellon sijaan, että niitä luonnollisia harhajälkiä on jo valmiiksi tarjolla.

Kiitos treenikavereille myös tallaamisista ja hyvistä treeneistä!