Lappalaiskoirien valmennusringin leiriltä jäi takaraivoon treenipäiväkirja ja sen kirjoittaminen. Kantoluodon leirin jälkeen oli selvästi hyvää pohdintaa, joten yritetäämpä jatkaa taas vuosien hiljaiselon jälkeen.

Kouluttajana oli Katri Ristimäki, viikko sitten suomen mestaruuden voittanut rallytokossa...

Vekki oli ensimmäisellä treenikierroksella lauantaina hyvin oma itsenä. meillä oli ALO rata, mikä alkoi tosi kivasti, ja olin ajatellut että palkkaan sen pujottelusta, joka oli n. neljäs kyltti. Vekin vire kuitenkin herpaantui juuri ennen sitä, ja sitten sinniteltiin sen kanssa, että en ehtinyt palkata ja sitten koiran tekemisen taso laski. Note to self; muista palkata treeneissä heti alussa, lähdön jälkeen tai ensimmäisen kyltin jälkeen jotta saadaan hyvä alku radalle. Tässähän olisi pitänyt tajuta ottaa seis, aloittaa rauhassa uudelleen eikä vaan puskea seuraaviin tehtäviin huonolla tekemisellä. Ja jos palkataan namilla, niin voi pysätyä odottamaan namin mussutuksen ja jatkaa sitten vasta, ettei seuraavaan kyttiin tule törmäystä.

Toisella treenikierroksella harjoiteltiin liikkeellelähtöjä ja kontaktin pitämistä. Ensin kontaktia ihan sivullaolossa ja palkattiin siitä. Sitten muistettiin ottaa "tässä"-sana käyttöön, jotta kontakti pysyy myös liikkeellelähdössä. Sitten palkattiin satunnaisesti 1.-5. askeleen kohdalla. Vaste oli hyvä ja Vekin keskittyminen timanttia. Sitten lisättiin haastetta, että Katri alkoi tehdä häiriöitä ja silti piti pitää kontakti ja kuunnella minua. Toimi hyvin.

Sunnuntain treeni aloitettiin taas kontaktin vahvistamisella ja meille oli pari radan pätkää. Kesittymine oli hyvä ja palkkasin paljon, mutta silti spiraali vei Vekin nenän maahan ja keskittyminen laski. Ja sitten tuli haukku, kun pyysin tästä korjaamaan. No tuumaustaulloa koira häkkiin ja pohdittiin, että yllätän koiran esim maahanmenolla tai peruutusaskeleella kesken spiraalin/pujottelun jotta Vekki tajuaa, että koko ajan pitää kuunnella. Samoin kylttien välissä voin tehdä vaikka jalkojen läpimenon, niin kylttien väleillekin tulee arvoa. Lopuksi vielä treenattiin askelta oikealle, aluksi piti vähän muistutella, mutta sieltä se sitten tuli nätillä tekniikalla kun ensin vähän autoin namilla.

Jatkoon ajatukset:

- Ensin virittelyksi riittää hienosti kontaktin vahvistaminen, muutamat liikkeellelähdöt hyvässä kontaktissa. Ei liikaa innostamista.

- Siirtymät minimiin tai namittamalla. Ei vielä kestä sitä että ei "suoriteta jotain tehtävää"

- Ratatreenissä palkkaus heti alkuun. Sen jälkeen vasta palkatonta pätkää.

- Spiraali, pujottelu, yllätä koira jollain tempulla ja palkkaa siitä

- Pysähdy palkkauksen ajaksi. Ei ole kiire jatkaa.

15.8. Jari Kantoluoto kävi kouluttamassa Lappalaiskoirakoirakoita Kärkölässä. Oli hauskan laaja lajikirjo pelastuskoiraihmisistä agiliitäjiin ja rally-tokoilijohin. Ja sitten minä joka ei tee mitään kunnollista koiran kanssa ;)

Viikonlopun kantavana teemana oli motivaatio, koiran keskittyminen ja koiran ja ihmisen yhteistyö. Paljon puhuttiin siitä, että koiraa haastetaan ja rikotaan kaavaa, mikä tekee koiralle hommasta mielenkästä. Samalla se tsemppaa, saa palkkaa tsemppaamisesta jolloin se haluaa tsempata vielä enemmän. Eli koiran sisäsyntyistä motivaatiota ruokittiin, eikä yritetty kasvattaa motivaatiota palkkaa kohtaan. Ja yllättävästi tämä toimi aivan mahtavasti kaikkien koirien kohdalla. 

Ruoste aloitti kentälletulon sillä, että se nuuskutteli ja katseli maisemia. Jos olisin ollut yksin, oisin ollut jo ihan hermona että "tää vaan nuuskii ja ottaa kaikesta häiriötä. Vahvistin kuitenkin muutaman vilkaisun, ja lopulta kontakti alkoi parantua. Sitten tehtiin temppua, että kädet nousi sivulle, ja koira vaan piti kontaktia. Jari huomautti, että tämä toimii kuitenkin ns. käsiapuna koiralle, että ota kontakti, eikä siis liitykään koiran sisäiseen motivaatioon, että kontakti paranee. 

Ruoste kävi pienellä tauolla, ja tuli takaisin. Palkkasin ohjeiden mukaan parista kontaktista, ja sitten rupesin pyytämään temppuja eli käytöksiä. Kontakti-maahan-kontakti-palkka. Kontakti-maahan-kontakti-kieppi-palkka. Kontakti-sivulle-kontakti-kieppi-kontakti-maahan-kontakti-palkka jne. Eli aina kontaktista käytöksen jälkeen palkka, ei niinkään käytöksen tekemisestä. Ja kappas, koira ei häiriintynyt mistään, keskittyi vaan hurjan hienosti. 

Kiitos kuvista, Petri Hallberg

En tiedä kumpi oli Lappalaiskoirien jälkikoulutuksessa kivempaa, se, että näki vanhoja tuttuja vai se, että jäljestettiin ;) Prioriteetit kohdillaan. 

Ensimmäinen jälki oli peruskauraa, pellolla suora, jonka alussa oli nameja 3-5 askeleella ja sen jälkeen ei ollut, Muutaman kymmenen askeleen välein n. koiran mittainen porras sivuun, jotta joutuu pitämään jäljestä huolta. Ruoste nakutti menemään, meni sen verran reippaalla vauhdilla että portaat menivät vähän ohi, mutta hyvin korjasi ja tarkensi.

Toinen jälki oli Sannan ja Leinon kanssa yhtä aikaa ajettu jälki, joka kulki rinnakkain, meni pari kertaa ristiin, ristiinmenojen jälkeen sekä lopussa esine (yhteensä 3). Jäljellä ei ollut nameja. Ruoste häiriintyi vieressä hommia tehneestä Leinosta yllättävän vähän, ja keskittyi jälkeen aika hienosti. Ekaa risteystä, josta Leino oli mennyt, joutui vähän tarkistelemaan, seuraava risteys meni ihan huomaamatta. Esineet se merkkasi todella selvästi (toki niissä oli pieni namipurkki), ja Hertan avustuksella tajusin, että miksi vaatisin muuta ilmaisua, kun esineen merkkaus on niin selkeä. Katsotaan, tuleeko sinne lopulta sitä maahanmenoa/istumista vai mennäänkö pysähtymisellä. 

Lisäksi Hertta näytti hyvän pikkutreenin, jossa esineen tarkennusta naksutettiin ja palkattiin ihan muualla kuin jäljellä. Eli pinikokoinen esine nurmikkoon, ja kun koira löytää, naksu ja nami. Tätä pitää tehdä, jotta esineiden arvo ja mukavuus tulee taas esiin. Kyllä jäljestys oli mukavaa!

Tavoitteellinen treenaaminen on ollut tauolla, koska en oikein tiedä, mitä tavoitetta kohti treenaisin. Nyt elokuussa kävin kuitenkin kahdessa lappalaiskoirien koulutusviikonlopussa hakemassa uutta puhtia ja ajatuksia. 

1.8. Oltiin Mari-Liisa Mäki-Ullakon leikkikoulutuksessa. Paljon hyvää teoriaa leikkimisestä, mutta käytännössä kuuma keli + mun oma mielentila vaikutti niin, että me ei Ruosteesta saatu parasta leikkipuhtia esiin. Tästä jäi päällimmäisenä konkreettisina ajatuksina se, että 

1. Leikkimistä pitää treenata. Kun koira tietää, mitä tahdotaan, se on vähemmän häiriöherkkä 

2. Oma mielentila

Eli kun mulla on kerran koira, joka osaa ja tykkää leikkiä monilla tavoilla, niin rakennetaan sitä kestävämmäksi ja selkeämmäsi koiran kannalta. Sekä vetoleikki, kahden lelun leikki että jahtaamisleikki tulevat meillä kyseeseen.

Käytiin työpaikan pihalla vapaa-ajallakin: puuhastelemassa taajamaetsintää. Into oli piukassa niinkuin aina. Pupujen jäljet taisivat vähän kiinnostaa, ja ihan koko aikaa ei tainnut olla työskentelymoodi päällä. Sitten kuitenkin, kun oltiin ihmisten hajuisissa paikoissa, niin kyllähän se työskentelyyn keskittyi. Ensimmäinen ukko löydettiin ritiläkierreportaiden yläpäästä ritilätasolta. Kun Ruoste oli merkanut maalihnkilöä selvästi ylöspäin, se lähti aivan määrätietoisesti kiipeämään portaita. kerran taisi epäröidä ja olla kääntymässä takaisin. Ilmaisun aloitti pienen mietinnän jälkeen, ja onneksi Tiina oli maalimiehenä kärsivälllinen että koira joutui itse miettimään onko tämä nyt se kadonnut. Haukku irtosikin hyvin ja rohkeasti. Aika jees vaikka oltiinkin pahalla alustalla ja korkealla. 

Toinen tyyppi oli lastauslaiturilla pienessä välissä. Tuuli painoi varmaankin hajua syvennyksen toiseen reunaan, kun siellä koluttiin kaikki laiturin aluset tarkkaan. Myös jälkitreenien pohjalta selvästi mentiin maavainuisesti. Lähempänä maalimiestä haju oli kuitenkin ylempänä ja taisi Ruoste aika omatoimisesti myös löytää portaat joita kiivetä ylös laiturille. Jälleen hyvät ilmaisut ja päivän hommat oli siinä (oli myös melko kylmää, joten hyvä ettei autossa odottelua tullut tuntikausia).